Valmiiksi pureksittujen ajatusten sijaan aion tällä kertaa esittää liudan kysymyksiä meille kaikille mietittäväksi. Mietin näitä ihan samalla lailla kuin Sinäkin. Samoja kysymyksiä itselleni esitän. ;-)
Mihin me aikamme ja energiamme oikein loppujen lopuksi kulutamme? Tai pitäisi kai kysyä, mihin ja miten MINÄ aikani ja energiani kulutan?
Yritänkö epätoivoisesti täyttää minulle asetettuja tavoitteita, vaikka ne eivät aina sopivilta tuntuisikaan? Onhan joku ne puolestani valmiiksi ajatellut, näyttänyt minulle tien, jota kulkea.
Olisiko mitenkään mahdollista löytää erilainen, mukavampi - ja ehkä helpompi - tapa toteuttaa itseäni ja tarpeitani? Itseni oloinen ja paremmin toimivakin ehkä.
Tiedänkö edes, mitä haluan, ja tunnenko omat tarpeeni - vai kulutanko päiväni etsimällä suurta viisautta, joka paljastaisi, miten elää ja olla?
Mihin energiani suuntaan? Tarttumalla kaikkeen mahdolliseen, jota maailma tarjoaa vai miettimällä, mitä oikeastaan tarvitsen?
Ovatko päiväni jatkuvaa pyristelyä jotain vastaan tai jotain välttelläkseni - vai kuljenko jotain kohti? Unohdanko jopa hetken, jossa olen ja elän juuri nyt? Sen, jota olen johonkin muuhun vaihtamassa.
Onko jokainen päivä vain taistelua, vaikkapa parempien elämäntapojen puolesta?
Olen sitä mieltä, että hyvien elämäntapojen tulisi tukea hyvää oloa eikä tehdä siitä huonompaa.
Voisinko siis oppia nauttimaan elämästä ja ammentamaan siitä voimaa sen sijaan, että annan sen kuihduttaa?
 |
| Freedigitalphotos.net/Dan |
Moitinko, saarnaanko, parannanko maailmaa?
Olenko koskaan tullut ajatelleksi, mitä hyvää se saa aikaan?
Olenko koskaan pohtinut, mistä se on pois?
Mitä saisinkaan aikaan, jos voisin keskittyä tavoittelemaan pahan sijasta hyvää?
Negatiivisen sijasta positiivista?
Jakamaan moitteen sijaan kannustusta?
Onko meillä todellakaan varaa olla vastaamatta näihin kysymyksiin?
