Olisi helppo todeta, että jotkut meistä vain ovat sellaisia. Joillekin elämä on kääntänyt nurjan puolensa. Jotkut voivat jopa väittää, että koska tulemme erilaisista uskonnoista tai kulttuureista, se tekee meistä toisiamme vastaan ikuisesti taistelevia riitapukareita. Uskon erilaisiin ihmisiin ja ihmiskohtaloihin minäkin, mutta vain siinä määrin, että kaikkea emme voi muuttaa. Samaan hengenvetoon haluan sanoa, että uskon voimaamme tehdä paljonkin.
Kuulemme suuria sanoja hyvinvoinnista ja siitä, kuinka tärkeää se on. Ahmimme tietoa siitä, mitä meidän itse kunkin tulisi terveytemme ja hyvinvoinnin eteen tehdä. Liikkua, syödä hyvin, nukkua ja niin edelleen. Työpaikalla koetamme tehdä kaiken mahdollisen, jotta viihtyisimme. Kaikki sen puolesta, että MINÄ voisin hyvin.
Voimme päälleliimata vaikka minkälaisia lappuja ja elämänohjeita, mutta epäilen, että kaikki ei ole silti parhain päin, vaikka kunto, lepo ja ravitsemus olisivat suosituksien mukaiset. Ei, jos elämän perusasiat eivät ole kohdallaan. Ja elämän perusasioilla viittaan nyt siihen ympäristöön, jossa elämme.
Saastunut luonto ei auta ketään voimaan hyvin - silti ajattelemattomasti tuhoamme elämän edellytykset ympäriltämme. Luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen saa aikaan eläinlajien sukupuuttoon kuolemista ja vihreyden vähenemistä - mutta myös henkisen alavireisyyden ja jopa fyysisten sairauksien leviämistä. Maapallon lämpötilan nousu ja ilmastonmuutos vauhdittavat tuota kehitystä edelleen. Elämme taloudellista menestystä jahdaten aivan kuin kaikkea tuota ei ympärillämme tapahtuisi. Toisaalta on myös tieteellistä näyttöä luonnossa liikkumisen stressiä laskevista vaikutuksista, ja olemme saaneet vihiä luonnon vaikutuksista elimistön bakteerikasvuston moninaisuuteen - ja sen yhteydestä terveyteen.
Toisen maahanmuuttajan spontaani halu estää agressiivisesti käyttäytyvän turvapaikanhakijan vahingonteko on hyvä esimerkki siitä, että jos voisimme luoda edellytykset terveydelle ja hyvinvoinnille, moni voisi paremmin kuin nykyään. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon ansaitsemme, vaan siitä, miten ympäristöstä ja toisistamme huolta pidämme.
Niin kauan kuin pidämme vain itseämme keskiössä ja ajamme omaa, lyhytnäköistä etua, emme voi odottaa parempaa. Mieti, kuinka ympäristöä likaamme. Tämä koskee yhtä lailla yksilöä, joka nakkaa roskat huolimattomasti jälkeensä tai yritystä, joka voitontavoittelussa unohtaa luonnon. Kummatkin lyhytnäköistä - ja helpoksi katsottua - toimintaa, jotka heikentävät loppujen lopuksi myös omaa hyvinvointia - terveyttäkin. Paljon ei vaadittaisi, jotta asia olisi toisin.
Jokaiselle meille tulee aikoja, jolloin kaikki ei mene niin kuin olemme suunnitelleet.
Mitä sitten? Vajoammeko itsesääliin ja kostamme niille, joilla menee paremmin? Tai kenelle vain - kunhan kostamme - ja jäämme odottamaan vastaiskua? Niinkö lisäämme omaa ja toistemme hyvinvointia?
Vanha kansa tiesi sen jo kauan aikaa sitten. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", sanottiin. Olemmeko unohtaneet tuon viisauden? Emmekö enää tunnista sitä, että tarvitsemme toisiamme ja että yhdessä olemme vahvempia. Yhdessä! Minä sinun ja sinä minun tukena.
Turun puukotuksien ja aiempien terroritekojen tai koulusurmien kaltaisten tekojen taustalta löytyy usein samanlainen surullinen tarina: sosiaalisesti eristäytynyt ja hiljainen yksilö. Ihminen, jolle ovi toisensa jälkeen on sulkeutunut. Kansalainen, joka ei tunne löytävänsä hänelle kuuluvaa paikkaa eikä enää näe toista ihmistä kaltaisenaan. Sama laulu soi monen henkisistä ongelmista kärsivän nykyihmisen taustalla - eikä silloin ole kyse maahanmuuttajista, joille uudessa paikassa ja ympäristössä elämän aloittaminen on vielä hankalampaa. Henkisesti huonovointisia on ympärillämme päivä päivältä enemmän.
Eikö olisi jo aika alkaa toimia eri tavoin, ja rakentaa hyvinvoinnin ja terveyden perusta riittävän hyvälle tasolle?
Mielestäni siihen ei tarvita muuta kuin se, että alamme jokainen pitää toisistamme parempaa huolta. Katsomme toisiamme silmiin ja näemme miehen ja naisen niiden takana. Emme erilaista puoluekantaa tai uskontoa, emme eri väristä ihoa tai eri lähtökohtia.
Jotta meidän ei tarvitse sytyttää enää lisää kynttilöitä itsekkyytemme merkiksi...
