Liikunnan ilosta

Tehoa, tulosta ja tiukkaa treeniä!
Saattaa kuullostaa huippu-urheilijan ohjelmalta, mutta se ei ole sitä. Kyseessä on nykyihmisen liikuntatuokio.
Ennen tultiin fyysisesti rasittavan työpäivän jälkeen kotiin lepäämään, nyt mietitään, kuinka voisimme työn jälkeen saada päiväämme jotain liikunnallista.
Missä on liikunnan ilo ja rentouttava vaikutus?
Onko liikunnastakin tullut suoritusperusteista tuloksen takomista?
Voisimmeko jotenkin saada liikunnan ilon takaisin?

On väläytelty mahdollisuutta, että liikunnan nautinto olisi jopa sisäänrakennettu, ainakin joillakin. Toiset vain nauttisivat liikunnasta enemmän. Toisaalta on myös näyttöä siitä, että liikunnasta voi oppia nauttimaan, vaikkei siitä niin pitäisikään. Tekemällä asioita oikein, voi liikunnasta alkaa nauttia jopa nauttia entistä enemmän. Tässä muutama vinkki, joita kannattaa omalta kohdaltaan miettiä:
1) Älä ahnehdi. Tämä on ehkä tavallisin syy liikuntainnon lopahtamiseen.
2) Suhteuta liikunnan teho ja määrät oman kuntotasosi mukaan - varsinkin alkuun. Näin saat nautintoa, et lisäpiiskausta.
3) Mieti, millainen liikunta sinulle parhaiten sopisi. Tällä lailla teet asioita, jotka sinulle oikeasti maistuvat. Ei vain sitä, mitä joku muu sanoo.
4) Vaihtelu virkistää. Älä panosta vain yhteen liikkumisen muotoon, vaan koeta miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Näin liikunta on monipuolisempaa, mikä on hyvä keholle, mutta vaihtelu pitää myös intoa yllä.
5) Liikuntaan voivat innostaa monet erilaiset asiat. Yhdessä tekeminen lisää sosiaalista nautintoa, ja luonnossa kulkeminen on toiselle tärkeää. Jollain toisella taas tuloksen seuraaminen ja mittaaminen saattaa olla juuri se ratkaiseva juttu. Eikä sekään, että voi vaikka olla liikunnallinen yhdessä lasten ja puolison kanssa ole hassumpi ajatus...
6) Vaivattomuus on valttia. Uskon vahvasti, että tekemisen helppous on pitkällä aikajänteellä tärkeää. Pyri siis löytämään liikunnallista tekemistä, joka on riittävän helppo tehdä, ei ole liian kaukana eikä vaadi liikaa aikaa tai muuta kohtuutonta ponnistelua.
7) Huomaa, mitä muuta hyvää liikuntasuorituksesi tuo tullessaan. Tyytyväisyyden tunne liikunnan jälkeen, lisääntynyt energia, unen parempi laatu, kohonnut mieliala, tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen helpottaminen, mahdollisesti joidenkin lääkitysten tarpeen väheneminen jne. Nämä ovat mitä parhaimpia nautinnon antajia.
8) Ja muistathan, että liikunta ei ole vain lenkkipolulla hikoilua. Kaikki pienikin puuhastelu ja arkiaktiivisuus lasketaan.

Kuva: freedigitalphotos.net/arztsamui

Herättikö jokin yllä mainittu ajatus ideoita liikuntatapojesi parantamiseksi?
Jos näin on, olet jo askeleen lähempänä nautinnollista liikuntaa.

Alkoiko ajatus liikunnasta tuntua hiukan houkuttelevammalta?

Olemmeko tulleet laiskoiksi?

"Hullu paljon työtä tekee", sanoo vanha kansa.  Olemmeko ottaneet sen jo liian tosissaan?
Niin vähän pelkään. Koska voimme...

Nykyelämä on monella lailla vaativaa: henkisesti, kiireen takia, informaatiotulvan vuoksi jne. Suorituspaineet ovat kovat, ja meitä vedetään moneen suuntaan. Mutta fyysisesti elämämme on hyvin helppoa. Voimme elää elämäämme ja hoitaa asioita enenevissä määrin liikkumatta. Maailma muuttuu ja pyörii nappia painamalla. Ja tämä kehitys on tapahtunut nopeasti - ja se alkaa yhä nuorempana. Emme ole ehkä edes huomanneet, miten se vaikuttaa elämäämme. Elintason nousu, lisääntynyt passiivinen liikkuminen paikasta toiseen ja teknologian kehitys vievät meitä kuin litran mittaa. Miten ihmeessä tulimmekaan toimeen aikana, jolloin kaikki piti hoitaa itse tekemällä? Aivan, perheen äiti saattoi olla kotona, nyt hän on työelämässä. Kotona saattoi olla myös isovanhempi, joka auttoi arkisissa askareissa. Lapsetkin olivat aktiivisesti mukana kotitöissä.
Mikä on tilanne nykyään? Mitä saisimme aikaan ilman moderneja apuvälineitä ja vempaimia? Aika vähän, sanon minä.
Yksi kansanosa liikuttaa itseään melkein konemaisesti ja piiruntarkkaan, mutta suuri osa meistä ei harrasta liikuntaa juuri ollenkaan - ei edes arkisena hyötyliikuntana. Työkin keventyy keventymistään, fyysisesti...
Puoli tuntia hikiliikuntaa silloin tällöin, suositellaan, ja kaksi kertaa viikossa lihaksia vahvistavaa liikuntaa. Hyvä niin, mutta mistä löydämme tuon ajan kaiken edellämainitun kiireen keskellä? Ja kuka jaksaa aktiivisesti taistella sen ajan raivaamiseksi? Miksi ihmeessä, moni kysyy...

Pitäisiö palata ajassa taaksepäin? Aikaan jolloin aktiivinen elämäntapa oli osa normaalia elämää. Olisiko helpompaa rakentaa pieniä paloja aktiivista tekemistä pitkin päivää? Saisimmeko näin hyviä perusteita terveellisiin elämäntapoihin?
Aivan totta, silloin tällöin on hyvä harrastaa kuntoliikuntaakin, mutta pitäisimmekö itsestämme parempaa huolta perusteita vahvistamalla ja uudenlaista ajattelua soveltamalla?
Ne, jotka jo nyt liikkuvat aktiivisesti ja pitävät itsestään hyvää huolta, voivat sinänsä olla tyytyväisiä. Jotkut heistä kyllä kokevat tekemisestään turhaa stressiä ja potevat huonoa omatuntoa yhdestäkin väliinjääneestä treeneitä. Toiset viettävät taas kaiken liikenevän vapaa-ajan TV:n, tietokoneen ja mobiililaitteiden ääressä, sen minkä työmatkoilta ja toimistolla istumiselta ehtivät. Meistä on tullut liikunnan ekstremistejä. Kaikista ei ole liikunnan superkuluttajiksi - eikä tarvitsekaan - mutta me voimme kaikki pitää itsestämme parempaa huolta.
Kyse on loppujen lopuksi valinnoista. Jokapäiväisistä pienistä teoista.
Ei, en kutsuisi meitä laiskoiksi, mutta mukavuudenhaluisiksi kyllä.
Olemme hetken mukavuudenhalusta kilvoittelevia ihmisolentoja, jotka eivät jaksa ajatella hyvää oloa ja jaksamista pidemmällä tähtäimellä. Asioiden tekemistä niin, että huomenna ja ensi viikolla olisi parempi. Ei, haluamme kaiken tässä ja nyt! Onhan kaikki muukin saatavillamme silloin, kun sitä tarvitsemme. Vain sormea liikauttamalla.
Olisiko jo aika herättää nukkuva leijona?

kuva: freedigitalphotos.net/James Barker

Pari sanaa terveydenhuollosta - muualla

Viime aikoina SOTE-uudistus on puhututtanut meitä suomalaisia. Ja varsinkin se, mitä se tuo mukanaan. Ymmärrettävää, että aihe kiinnostaa, mutta joskus on ehkä hyvä miettiä, missä oikeasti mennään.
Heitänpä vettä kiukaalle ja maalaan tosi elämän kuvan siitä, millaista terveydenhuolto voi olla - niissäkin maissa, joissa sellainen on...
Tuttu venezuelalainen purki sydäntään vakavan sairastelun takia. Lääkärissäkäynti toisen jälkeen ja tutkimuksia tukimusten perään. Huoli oli tietysti siitä, mikä lopullinen diagnoosi olisi, mutta erityisesti siitä, kuinka paljon kaikki maksaa. Lääkärin vastaanotot, kuvaukset ja muut tutkimukset - kaikki, mitä sairastelu toi tullessaan. Pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet maksoivat puolet paikallisen palkasta ja tähystyksen hinta oli yli 300€. Tässä puhutaankin jo pidemmän ajan työpanoksesta. Ihmeellisintä on se, että tämän päivän valuuttakurssit huomioiden tutkimuksen ei olisi pitänyt maksaa juuri mitään...
Kysyin, että eikö heillä ole kunnallista terveydenhuoltoa, jotta koko omaisuutta ei tarvitse käyttää sairauden hoitoon. Onhan kyseessä sosialistinen valtio, ja jos oikein ymmärrän, heillä kaikkien kansalaisten edunvalvonnan pitäisi olla etusijalla.
-Onhan meillä valtion sairaaloita, joissa ei tarvitse maksaa, mutta kaikki on niin monimutkaista, minulle vastattiin.
En ollut uskoa korviani, kun kuulin seuraavan lauseen.

-Ensinnäkään mitään ei saa ilmaiseksi. Jotta saisit hoitoa, sinun pitää vastavuoroisesti sitoutua johonkin; osallistua vaikka vallanpitäjiä sopivasti tukeviin mielenosoituksiin tai äänestää "oikeata" presidenttiä. Terveydestä on tullut kauppatavaraa, jonka saadaksesi myyt sielusi.

Sosialismi on muuttunut villiksi kapitalismiksi, jossa oman edun tavoittelu on tärkeää. Diktatuuriksi, jossa ei ole häivääkään demokratiaa. Ja minä kun antipoliittisena ihmisenä kuvittelin, että demokratia olisi tuonkin opin perusta. Vai onko käärme tullut paratiisiin?

Kuva: freedigitalphotos.net/Witthaya Phonsawat

Tarkennan vielä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla poliittinen kannanotto. Halusin vain avata silmämme sille, mitä meillä on. Ei vain sille, mitä meillä ei ole.

Olen samaa mieltä, että asioita voidaan vielä parantaa, ja niin pitääkin. Pitää miettiä, miksi haluamme järjestelmäämme muuttaa. Mutta silloin muitakin kuin rahansäästön syitä on löydyttävä.

Meillä sentään demokratia toimii - niin ainakin haluan uskoa. Pidetään huolta siitä, että emme ajaudu tilanteeseen, jossa muut kuin yhteisen hyvän tavoitteet menevät muiden asioiden edelle. Ja, että meillä on yhteinen visio - ja tahtotila - määränpäästä, jonka haluamme kaikki saavuttaa.

Vain sillä tavalla onnistumme.

Meidän kaikkien parhaaksi.