Riisumisen aika...?

Kiirettä, kiperiä tilanteita ja ylikuormitettua elämää.
Sitä monen arki tahtoo olla.
Silti olemme valmiit edelleen lisäämään kuormaa.
Yritämme etsiä elämän kalenterista rakoja, joihin voisimme lisätä jotain.
Eikä pakosta, vaan vapaaehtoisesti...ja koomillista kyllä...voidaksemme paremmin.

Hyvin syödäksemme etsimme kaiken mahdollisen nippelitiedon, jonka löydämme - ja sitähän riittää. Lataamme lautasellemme sellaisen pinon hyvän ravitsemuksen ohjeita, ettei siihen muuta enää mahdukaan.
Liikunnan lisäämisen nimissä ahnehdimme kaiken tarjolla olevan tiedon liikunnan tehon maksimoidaksemme ja uusimman lajitarjonnan löytääksemme. Tuloksena on pakonomaista liikkumista ja vaadittujen liikuntaminuuttien tai syketasojen robottimaista täyttöä.
Lapsia parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaaksemme luemme ohjekirjan toisensa jälkeen - ja silti taitomme tuntuvat olevan ruosteessa.

Olisiko aika löytää uusi hyvinvoinnin rakentamisen suunta?

Meistä on tullut suorittamisen mestareita - vaikka pystymme suoriutumaan vain rajallisesta määrästä tehtäviä samanaikaisesti.
Mitä, jos uusien suoritusten jatkuvan kasaamisen sijaan alkaisimme purkaa arjen työpöytää? Asioista, joista ei ole hyötyä ja jotka eivät hyvinvointiamme paranna.
Niistä aikaa ja energiaa syövistä tekijöistä, jotka tekevät päinvastoin...kuluttavat ja lisäävät henkistä kuormaamme.

Tunnistamme varmasti kaikki tekemiämme kummallisuuksia, jotka vievät ajata ja energiasta suuren osan - mutta joista ei loppujen lopuksi jää käteen yhtään mitään.

Luppoajan TV:n ääressä. 

Merkityksettömän, toistuvan sosiaalisen median ja nettiuutisten selailun, 

Mitä eksoottisimpien laihdutusniksien kokeilun.

Velvollisuuksia ilman oikeita syitä.

Mitä näistä sitten seuraa?

Lähipiirin ja ystävien laiminlyöntiä. 

Tehottomuutta työssä ja edelleeen piteneviä tekemättömien toiden listoja. 

Samanaikaisesti hartaasti tavoittelemamme hyvinvoinnin teot valuvat huomaamatta yhä kauemmaksi - ja joka ainoan, oikeasti tärkeän asian tekemättä jättäminen heikentää hyvinvointiamme. 

Alamme pikku hiljaa jopa uskoa, että meistä ei parempaan ole...

Alkakaamme siis siivota elämän työpöytää.

Unohdetaan detaljit ja keskitytään suuriin linjoihin, 

Panostetaan asioihin, joita teemme arjessa eniten ja joiden muuttaminen vaikuttaa elämään. Oikeasti. Positiivisesti. 

Sanalla sanoen, aletaan tehdä itsellemme tärkeitä asioita!

Riisutaan itsemme turhista taakoista. Aseistakin...