Ajatuksia joulun alla...hyvinvoinnista

Puhumme paljon hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä.
Joskus jopa enemmän kuin mistään muusta.
Meitä opetataan syömään oikein, oikealla rytmillä ja oikeanlaista ruokaa.
Riittävästä yöunesta pitää pitää huolta, jotta jaksamme arjen aherruksen ja kestämme paremmin stressaavat elämäntilanteet. Jopa siinä määrin, että olemme alkaneet stressata itse unesta!
Liikkumaankin neuvotaan - lisäähän se energisyyttä ja sen avulla pysymme entistä terveempinä.

Kaiken tämän teemme, jotta kehomme toimisi niin kuin on tarkoitettu. Ilman sairauksia ja häiriöitä, elämän ikäviä häiriötekijöitä.

Kysyykö kukaan, miksi jaksamme tällaista loputonta ponnistelua?
No, voidaksemme paremmin, sanoo joku.
Niin, niinpä tietenkin... mutta ajattelin asiaa askelta pidemmälle.
Kysymykseni kuuluukin: miksi haluaisimme pysyä terveempänä ja elää pidempään?
Täytyyhän sillekin olla jokin syy...

Harva meistä haluaa elää mahdollisimman iäkkääksi, jos keho ei pysy vauhdissa mukana. Jos emme voi nauttia elinvuosistamme. Emme varmastikaan haluaisi sairastaa vakavasti koko pitkää loppuelämää ja maksaa lisävuosista kovaa kroonisen tuskan hintaa.
Pitkä elinkaari on tarkoituksenmukaista vasta silloin, kun voimme NAUTTIA siitä.

Kun katselen nykymaailman menoa ja kuuntelee ympärillämme kaikuvaa kriittissävyisten, itsekkäiden ja tuomitsevien argumenttien kakofoniaa, oikeastaan ihmettelen toiveitamme. Kannattaako loppujen lopuksi elääkän niin pitkään ja niin terveenä kuin mahdollista?

Itsestämme hyvää huolta pitäminen (="eläminen terveellisesti") ei olekaan kaikki!
Uskon, että olet hetken asiaa pohdittuasi samaa mieltä.
Se, millaisessa ympäristössä elät, millainen työpaikka ja -kollegasi ovat, millaiseen kotiin työpäivän jälkeen suuntaat ja millainen lähi- ja ystäväpiiri sinulla on, vaikuttavat hyvinvointiisi ainakin yhtä paljon kuin se, millaista fyysistä elämää kehollesi tarjoat.

Fysiologia on tärkeää, mutta vain yksi osa hyvinvointia ja terveyttä. Mitä hyötyä elämästä on, jos maailma ympärillämme ei ole elämisen arvoinen? Jos se ei arvosta samoja asioita kuin, mitä me itsellemme toivomme. Elämä epäinhimillisessä tai yksinkertaisesti vain negatiivisessa maailmassa ei maistu, vaikka elinvuosia olisi jaossa. Niitä myytäisiin silloin elämän alehyllyssä.

Mikä on maailma, joka ei olisi hyvä paikka elää...vaikka kuinka noudattaisi kaikkia terveyden ja hyvinvoinnin ohjeita?
Kaikki ponnistelumme olisi turhaa.
En tuollaista minulle!
Kompastuinpa taas kerran suoraviivaiseen ajatteluun...
Minä vastaan ympäröivä maailma.
Kuka maailmamme loppujen lopuksi rakentaa?
Me jokainen. Itse. Toisillemme ja itsellemme.

Olisiko aika tehdä omasta - ja yhteisestä - elämästämme elämisen arvoista?
Sellaista, jota haluaisimme oikeasti elää, jota olemme hyvillä elintavoillamme päivä toisensa jälkeen rakentaneet.
Vain me voimme viedä sen oikeaan suuntaan.
Alkamalla tekemään asioita, jotka parantavat muidenkin kuin omaa hyvää oloa.
Hyvinvointi on kuin rakkaus; se kasvaa jakamalla, Ei itsekkäästi piilossa pitämällä ja itselleen omahyväisesti säännöstelemällä.


Meillä on kaikilla sama toive: elää pitkään ja hyvinvoivina.
Rakennetaan siis paikka, jossa se onnistuu.
Jos samaa haluavia on paljon - ja olemme riittävän äänekkäitä - emme voi muuta kuin onnistua.
Lopetetaan iänikuinen vastaanhangoittelu ja sormella osoittelu.
Aletaan elää hyvää, tervettä ja pitkää elämää.
Hyvässä maailmassa.
Jonka ME rakennamme.
Yhdessä!

Terveyden edistämisen uljaat, uudet tuulet

Tietoa on vaikka muille jakaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin pohdintaan, ja sen edistämiseen, kulutetaan varmaan enemmän palstamillimetrejä kuin mihinkään muuhun, mutta mikä on tulos?
Ei kovin hyvä.
Myönnän, hyvinvointi on monitahoinen - ja usein haastavakin asia - siksi pyrin sitä itsekin paremmin ymmärtämään ja muille siitä jauhan. ;-)

Unohdetaanpa kuitenkin ihmisen mielen ja käyttäytymisen kiemurat hetkeksi ja mietitään, miten meillä on tapana toimia. Kuinka oikein rakennamme ihmisten terveyttä ja hyvinvointia?

Olemme luoneet tehokkaan terveydenhuoltomallin, joka parantaa, hoitaa ja huoltaa - mutta miten hyvin se ehkäisee? Siitähän loppujen lopuksi on kysymys, kun puhutaan suuresta osasta tämän päivän terveysongelmia. Ajatellaanpa lisääntyneitä elintapasairauksia (lihavuus, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit ja eräät syöpämuodot). Ne ovat mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, miten elämme. Lukisin tähän mukaan myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden ongelmat ovat nousseet uudella tavalla keskiöön: Työ, ja elämä kaiken kaikkiaan, ei rasita niitä enää samalla lailla kuin aiemmin, mutta samalla kun kehon haitallinen kuormitus on vähentynyt, tilalle ovat tulleet liian vähäisestä liikkeestä aiheutuvat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ongelmat.
Entä miten hoidamme mielenterveysvaivat?

Voiko yksinkertainen malli pitää huolta samalla lailla selkeistä, akuuteista taudeista ja monimutkaisista elintapasairauksista.
En usko.
Lääkärin, ja koko terveydenhuoltojärjestelmän, on varsin helppo hoitaa akuutti nielurisatulehdus tai jopa vakava äkillinen sairaus, kuten sydäninfarkti. Suurella rahalla saamme hoidettua melkein mitä vaan - mutta sitä rahaa ei ole tarjolla. Samanaikaisesti sairauksien määrä kasvaa ja niiden luonne muuttuu enemmän ja enemmän edellä mainittujen, syntymekanismeiltaan monimutkaisten elintapasairauksien suuntaan.
Tämän vuoksi on aika miettiä asioita uusiksi.
Vanhat keinot eivät enää riitä.
Terveyskeskuksen oven pitää aueta eri ihmisille eri tavalla.

Mitä, jos henkilö jo sisään astuessaan potilas ohjautuisi omaan hoitolinjaansa - riippuen hänen ongelmastaan?
Voisiko terveyskeskus alkaa toimia nimensä mukaisesti?
Edistämään terveyttä, ihan oikeasti!
Olemme jo aivan liian liian pitkään hoitaneet kroonisia vaivoja ja elintavoista johtuvia sairauksia akuutin hoidon kaavalla, osaamatta kääntää venettä.
Totta, olemme koettaneet parantaa toimintatapoja - liimaamalla tutun toimintamallin päälle erilaisia hätäisiä tarralappuja - hyviä ajatuksia sinänsä, mutta samalla olemme pitäneet tiukasti kiinni 20 min vastaanottoajasta tai siitä ajatuksesta, että kyllä lääkäri asian hoitaa. Lääkärin sana kun on tutkitusti vaikuttava...

Mitä, jos yksinkertaiset asiat hoidettaisiin edelleen yksinkertaisesti. Potilas kiittäisi, mutta niin kiittäisi myös palvelun tarjoaja. Säästäisimme tässä, jotta voisimme panostaa moniongelmaisiin  luomalla hoitopolkuja, jotka ottavat huomioon ihmisen. Ei vain sydämen kuuntelulöydöstä tai laboratoriotuloksia. Reseptin ja liikuntapiirakan sijaan potilaalle annettaisiin aikaa ja sellaista tukea, joka auttaisi juuri häntä. Moniammatillisesti panostettaisiin yksilöön, eikä luoteta vain siihen, että vakioinen 20 minuuttia ja käteen annettu faktatieto muuttaa hänen maailmansa.
Palveluja tarjottaisiin myös niille, jotka ovat vaarassa sairastua, ja he alkaisivat sitä käyttää...
Luotaisiin oikeasti uusi, vaikuttava ja ennaltaehkäisevä - terveyttä ja hyvinvointia edistävä - toimintamalli.

Uskon, että kaikki olemme samaa mieltä, että näin olisi hyvä.
Uusi toimintatapa voisi olla jopa hoitohenkilökunnalle palkitsevampaa.
Kyse on vain siitä, onko meillä tarpeeksi uskallusta.
Potilailla, terveydenhuoltohenkilökunnalla ja SOTE-pöydissä istuvilla.
Nyt on uljaiden uusien valintojen aika!

Sano se ääneen!

Mitä ajattelisit ystävästä, tai puolisostasi, joka puuhaa itsekseen kehittääkseen jotain uutta ja mullistavaa? Uskotko hänen tekemisiinsä ja annat puuhata omillaan - vai haluaisitko ehkä kuulla hänen innoituksistaan ja suunnitelmistaan? Haluaisitko olla osa hänen uutta uljasta ideaansa?
Luulen, että kaikki palaisimme halusta kuulla, mitä on tekeillä, ja olisimme mielellämme hengessä mukana...

Mutta kuinka toimimme elämäntapoja muuttaessamme - tai sellaista suunnitellessa.
Olemme hiljaa ja pureksimme asioita uljaassa yksinäisyydessämme.
Maistellen.
Harkiten.
Salaa muilta.




Kannustan nyt toimimaan toisin: "Sano se ääneen!"
    -toiveesi
    -ajatuksesi
    -suunnitelmasi
Olivat ne sitten kaukana tai lähellä.

Miten voimaannuttavaa onkaan uskaltaa sanoa, mitä toivoo, haluaa tai aikoo.
Mitä voimakkaammin ja kovempaa sen parempi.
Edes kirjoitettu sana paperilla, ISOILLA KIRJAIMILLAKAAN, ei ole niin vahva.
Yhtäkkiä alkaa itsekin uskoa omiin ajatuksiinsa - ainakin paremmin kuin jos vain toistelisi niitä ääneti suljettujen ovien takana. Ilmoille kajautettu aikomus on nimittäin aina vahvempi kuin vain hiljaa, itsekseen mutistu miete.
Se on kuin oikea lupaus siitä, että tällä kertaa oikeasti haluan.

Eikö olisi upeaa, jos voisit vahvistaa omaa tahtoasi - ja onnistumista?
Sen lisäksi, että ilmoille kajautettu tavoite lisää omaa uskoa, se antaa myös läheisille käsityksen siitä, kuinka tosissasi olet.
Saatat siis yllättäen saada jopa tukea tavoitteeseen pääsemiseksi.
Edellytykset onnistua vahvistuvat edelleen....
Ei hassumpi ajatus! ;-)

Onko muita syitä avata suutaan hiukan useammin?
Enkä nyt viittaa aktiiviseen, negatiiviseen nettikeskusteluun tai arvostelevaan ja omanarvontuntoa nostattavaan(?) loanheittoon. Sitä meillä on jo liikaakin!
Voisimmeko suumme avaamalla auttaa ja tukea toinen toistamme sen sijaan, että nujerramme?
Uskon vahvasti, että voimme - jos vain haluamme ja oikein oivallamme.

Mietipä hetki, mikä tukisi ja auttaisi, hankalanakin hetkenä...
Aivan.
Ei taida olla sen suurempaa ja vaikuttavampaa asiaa kuin rehellisesti kannustava ja positiivinen sana läheiseltä - tai joskus vaikka vieraammaltakin. 
Voisimmeko jakaa niitä hiukan useammin?
Voisimmeko opetella samalla myös kuuntelemaan?
Voisimmeko näin saada enemmän positiivista kannustusta ja tukea myös itselle?
Luulen niin. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", sanotaan.

Aloitetaan siis uusi aika.
Ilmaistaan itseämme paremmin.
Puhutaan kaiken kaikkiaan enemmän.
Hyvää toisista - ja itsestämme.
Annetaan toisillemme tukea.
Niin arkisissa kuin isommissakin asioissa.
Ja uskalletaan ottaa positiivinen sana vastaan.
Ilolla.
Koska yhdessä onnistumme aina paremmin.

Erityisen totta tämä on silloin, kun haluamme muutta käyttäytymistämme.
Elämäntapamuutoksia tehdessä - ja niissä onnistuaksemme.
Sillä silloin, ehkä enemmän kuin muulloin, tarvitsemme tukea. Ainakin hetkittäin.
Onnistuaksemme tässä, nyt... ja joka päivä.

Riisumisen aika...?

Kiirettä, kiperiä tilanteita ja ylikuormitettua elämää.
Sitä monen arki tahtoo olla.
Silti olemme valmiit edelleen lisäämään kuormaa.
Yritämme etsiä elämän kalenterista rakoja, joihin voisimme lisätä jotain.
Eikä pakosta, vaan vapaaehtoisesti...ja koomillista kyllä...voidaksemme paremmin.

Hyvin syödäksemme etsimme kaiken mahdollisen nippelitiedon, jonka löydämme - ja sitähän riittää. Lataamme lautasellemme sellaisen pinon hyvän ravitsemuksen ohjeita, ettei siihen muuta enää mahdukaan.
Liikunnan lisäämisen nimissä ahnehdimme kaiken tarjolla olevan tiedon liikunnan tehon maksimoidaksemme ja uusimman lajitarjonnan löytääksemme. Tuloksena on pakonomaista liikkumista ja vaadittujen liikuntaminuuttien tai syketasojen robottimaista täyttöä.
Lapsia parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaaksemme luemme ohjekirjan toisensa jälkeen - ja silti taitomme tuntuvat olevan ruosteessa.

Olisiko aika löytää uusi hyvinvoinnin rakentamisen suunta?

Meistä on tullut suorittamisen mestareita - vaikka pystymme suoriutumaan vain rajallisesta määrästä tehtäviä samanaikaisesti.
Mitä, jos uusien suoritusten jatkuvan kasaamisen sijaan alkaisimme purkaa arjen työpöytää? Asioista, joista ei ole hyötyä ja jotka eivät hyvinvointiamme paranna.
Niistä aikaa ja energiaa syövistä tekijöistä, jotka tekevät päinvastoin...kuluttavat ja lisäävät henkistä kuormaamme.

Tunnistamme varmasti kaikki tekemiämme kummallisuuksia, jotka vievät ajata ja energiasta suuren osan - mutta joista ei loppujen lopuksi jää käteen yhtään mitään.

Luppoajan TV:n ääressä. 

Merkityksettömän, toistuvan sosiaalisen median ja nettiuutisten selailun, 

Mitä eksoottisimpien laihdutusniksien kokeilun.

Velvollisuuksia ilman oikeita syitä.

Mitä näistä sitten seuraa?

Lähipiirin ja ystävien laiminlyöntiä. 

Tehottomuutta työssä ja edelleeen piteneviä tekemättömien toiden listoja. 

Samanaikaisesti hartaasti tavoittelemamme hyvinvoinnin teot valuvat huomaamatta yhä kauemmaksi - ja joka ainoan, oikeasti tärkeän asian tekemättä jättäminen heikentää hyvinvointiamme. 

Alamme pikku hiljaa jopa uskoa, että meistä ei parempaan ole...

Alkakaamme siis siivota elämän työpöytää.

Unohdetaan detaljit ja keskitytään suuriin linjoihin, 

Panostetaan asioihin, joita teemme arjessa eniten ja joiden muuttaminen vaikuttaa elämään. Oikeasti. Positiivisesti. 

Sanalla sanoen, aletaan tehdä itsellemme tärkeitä asioita!

Riisutaan itsemme turhista taakoista. Aseistakin...

Tulipalojen sammuttelua vai ennaltaehkäisyä?

www.freedigitalphotos.net/olovedog

Olet ehkä kuullut tarinan pienen kylän sillasta, jolta putosi lapsia veteen tiheään tahtiin.
Kylän asukkaat valjastivat kaikki voimavarat veden varaan joutuneiden lasten pelastamiseksi - mutta mikään ei auttanut.
Lapsia hukkui voimakkaan virran viemänä, vaikka kaikki saatavissa olevat pelastajat asetettiin sillalle ja rannoille. Alavirtaankin.

Sama pätee terveydenhuoltoon.
Voimme tehdä kaiken mahdollisen sairauksien hoitamiseksi, ja silti epäonnistua.

Tiedämme kokemuksesta myös sen, että vahingon korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin niiden ennaltaehkäisy. Silti panostamme usein kaikki resurssimme korjaamiseen. Terveydenhuollossakin.
Euroopan Komission tasollakin asiaa on lähestytty hyvin perinteisesti, siilomaisesti ajatellen: yksi osasto hoitaa sairauksia, toinen niiden ennaltaehkäisyä. Alkujaan näiden yksiköiden välillä oli hädin tuskin ollenkaan vuoropuhelua.

Muistammeko tämän SOTE-ratkaisujakin mietittäessä?
Mietimmekö mitä palveluja oikeasti tarvitaan - vai rakennammeko uudet palvelut sen mukaan, mitä "luulemme" tarvitsevamme?
Onko ennaltaehkäisyn suunnitteluun varattu riittävästi resursseja?
Osaammeko etsiä uusia ratkaisuja avoimin silmin?
Vai kuluvatko rajalliset voimavarat SOTE-muutosta ja alueiden roolia mietittäessä, ja niistä puhuttaessa, vain sairauksien hoitoon?
Enkä puhu nyt vain päättäjistä; samaan kapeakatseisuuteen me terveyspalvelujen käyttäjätkin helposti sorrumme...
Hoito on totta kai tärkeää - mutta kuka puhuu sairauksien ennaltaehkäisystä?
Siinäkin tapauksessa, että vastuu on eri toimijoilla.

Emme toivottavasti rakenna samaa - sinänsä tähän asti hyvin toiminutta - mallia uudelleen, vain hiukan eri näköisenä. Maailma kun on muuttunut.
Toivottavasti olemme valmiit muuttumaan sen mukana ja teemme terveydenhuollon toimintatavoistamme entistä parempia ja puuttumaan tärkeimpiin tekijöihin.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Palataan siltatarinaan.

www.freedigitalphotos.net/Dr Joseph Valks

Lapsien sillalta putoamiset ja hukkumiset jatkuivat aina siihen asti, kunnes siltaan ymmärrettiin rakentaa kaiteet...

Liikunnan hyöty vs. nautinto

Olen aiemmin kirjoittanut liikunnan ilosta ja sen löytämisestä.
Toivottavasti moni on sen löytänyt.
Nyt olin iloinen lukemistani uutisista. ;-)

Tuoreen tutkimuksen mukaan kaupunkilaisten jo 30 minuuttia puistossa viettämä aika laskee verenpainetta.
Japanilaiset vertasivat kaupungissa ja metsässä käveleviä. Kummatkin kävelivät saman matkan ja samalla nopeudella. Metsässä kävelleillä oli kuitenkin lenkin jälkeen matalampi syke ja verenpaine, ja he kokivat itsensä retken jälkeen rentoutuneemmaksi. Stressikokemuksiakin oli vähemmän.

freedigitalphotos.net/Yongkiet

Olemme jo pitkään tienneet, että pelkkä luontokuvien katselu laskee stressitasoja. Ei siis ihme, että luonnossa liikkuminen ja luontokokemukset ovat terveydelle hyödyllisiä. Enkä puhu nyt superfoodista, jota metsämme tarjoaa, marjoista ja sienistä, vaan ihan vaan luontoympäristöstä. Luonnon antimet ovat luonnossa liikkumisen tarjoama lisäarvo - tai ympärillä oleva luonto marjoja kerätessä saatava lisäbonus - kummin päin vain haluaa asiaa tarkastella.
Lisähyötyä kuitenkin.

Olen usein miettinyt, kuinka pakotamme itsemme liikkumaan - kun se kerran on terveellistä! Teemme vaikka mitä, jotta saamme riittäävän määrän kaloreja kulutettua ja vaaditut minuutit tai askeleet kasattua.
Mutta millä hinnalla?
No joo, voimme olla hetken tyytyväisiä, kun saimme taas puskettua itsemme liikkeelle - ja hyvä niin. Mutta jos mietimme asiaa hyvän olon ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, emmekä vain minuuteissa tai energiankulutuksena, onko eroa sillä, mitä teimme?
Voisimmeko saada useamman liikkeelle, jos tekemiseen suhtauduttaisiin eri lailla?

Kysyn itseltäni aika usein, kumpikohan henkilöistä voi paremmin...
1) se joka saa itsensä pakotettua juoksemaan juoksumatolla, neljän seinän sisällä vai
2) se, joka saa liikkumisesta muutakin nautintoa - vaikka tekisi joskus vähän vähemmän tai kevyemmin, mutta nautinnollisesti?

Tieteellisesti tuota on aika hankala osoittaa...
On totta, että tutkimuksen mukaan tarvitaan riittävä rasitus jonkin fysiologisen vasteen aikaansaamiseksi, mutta kuten ylläoleva esimerkki osoittaa, esimerkiksi verenpaineen laskuun voi vaikuttaa itse liikuntamäärän ohella jokin muukin tekijä.

Edelleen uskon, että löytämällä itselleen mukavia ja mielekkäitä tapoja liikkua, siitä tulee todennäköisimmin tapa ja jaksamme tehdä sitä päivä toisensa jälkeen.
Pelkästään pakottamalla ei saa aikaan kuin pahaa mieltä.
Ei millään elämän osa-alueella. 

Onko Sinulle tärkeää liikkua yhdessä ystävän tai puolison kanssa vai saatko luonnosta lisäarvoa? Saavatko täyttyvät marjaämpärit Sinut jaloilleen?
Oletko koskaan edes miettinyt asiaa?
Kannattaisi.
Oman terveytesi ja hyvinvointisi takia...

freedigitalphotos.net/nuttakit

Fyysinen kunto - unohdettu voimavara?

Maailma on täynnä niksejä ja kikkoja, joilla yritämme tehdä elämäämme paremmaksi.
Niitä myydään innolla ja kiivaasti, mutta hyöty voi olla keskinkertainen...
Monilta meiltä puuttuu kuitenkin vain yksi asia: jaksaminen arjessa.

Jaksamiseen ja energisyyteen vaikuttaa moni tekijä.
Ravitsemus etunenässä. Mutta sen pitäisi kuitenkin olla aika yksinkertaista - vaikka ihmedieetit toista väittävätkin. Siihen ei tarvita jauheita eikä lisiä. Monipuolinen, terveellinen kotiruoka riittää, kun sitä nauttii säännöllisesti ja rasituksen mukaan.
Lepo ja palautuminen ovat myös yksi tavallisista jaksamiseen vaikuttavista asioista, mutta silti sitä laiminlyödään. Tulen vielä varmasti palaamaan tähän jossain blogissani myöhemmin.
Mielekkyys ja mieliala ovat asioita, jotka helposti ohitamme, vaikka niilläkin on suuri merkitys jaksamiselle.

www.freedigitalphotos.net/patrisyu

Mitä muuta?

Kun nykymeno on lähes pyyhkinyt liikkeen pois arjesta - niin työstä kuin vapaa-ajan tekemisestä - yksi suurimmista jaksamiseemme vaikuttavista asioista rapistuu. KUNTO.
Ja se alkaa valitettavasti jo nuorena.
"Hullu paljon työtä tekee", sanoi vanha ja viisas kansa - ja kun enää ei tarvitse tehdä paljoa...

Niin paljon kuin ylipainosta ja lihavuudesta puhutaan, niin kehon painoa tärkeämpää näyttää uusimpien tutkimusten mukaan olevan fyysinen kunto. Pelkkä hoikkuus ei ole tie onneen, sillä hoikka ja huonokuntoinen voi olla suuremmassa riskissä sairastua elintapasairauksiin ja kuolla ennenaikaisesti kuin parempikuntoinen, pienestä ylipainostaan huolimatta. Sitä paitsi hyvä kunto auttaa kestämään arjen stressitilanteet ja akuutit työkuormat paremmin - ja hyvällä kunnolla on vaikutusta mielialaan muutenkin. Hyvä kunto parantaa myös puolustuskykyä.
Mietipä millaisena voisit nousta uuteen päivään, jos kuntosi olisi kohdallaan...?

Maailmalta kuuluu jo ajatuksia siitä, että kuntotestaus olisi valjastettava terveydenedistämisen käyttöön. Ja mikä ettei, kun ammattitaitoisesti suorituskykyä testaavilla tahoilla on kuntotestejä jokaiseen lähtöön: aloittelijoista aktiiviliikkujiin ja nuorista aikuisista ikääntyneempiin. Enää ei tarvitse edes pelätä testin suorittamista, sillä maksimaalista rääkkiä ei tarvita. Testi tehdään testattavan kuntotason mukaan ja jokaista verrataan oman ikäluokkansa keskiarvoon. Voit aloittaa testauttamalla kestävyyskunnon vaikka leposyketestillä ja edetä tarkempiin testeihin kunnon kehittyessä.

Kestävyyskunto ja lihaskunto sekä ikääntyessä tasapaino ja liikkuvuus ovat kaikki tärkeitä kunnon testauksen elementtejä. Kunnon eri osatekijät yhdessä takaavat itsenäisen toimintakyvyn ja jaksamisen jatkossakin - ja kun ne tehdään osaavissa käsissä, saat parhaan mahdollisen hyödyn.

Muistat kai, että mitä alemmalta tasolta aloitat, sitä nopeammin kuntosi kohoaa ja sitä suuremmat ovat hyödyt. Jo pienikin muutos saattaa saada aikaan suuria hyötyjä - ja huomaat ne nopeasti.
Parannusta tapahtuu myös iästä huolimatta.

Miksi et parantaisi kaiken jaksamisen ja hyvinvoinnin perustaa: kuntoa?
Eikö olisi aika varmistaa, että jaksat ja nautit joka päivästä tästä eteenpäin?
Kunnolla...

www.freedigitalphotos.net/Stuart Miles.

Kolme yksinkertaista elämänohjetta...

Toivoisimme, että elämä olisi helppoa ja että onnistuisimme siinä, mitä teemme. Pääsisimme tavoitteeseemme, oli se mitä tahansa. Pystyisimme tekemään elämäntapamuutoksen tai tavoittaisimme päämäärän ja unelmamme. Saisimme aikaan sen, mikä on meille tärkeää.

Oman päämäärän tavoittaminen voi joskus tuntua yllättävän hankalalta ja haastavaltakin. Silloin on hyvä istahtaa hetkeksi ja miettiä, mitä ja miksi olemme tekemässä.
Loppujen lopuksi tavoitteeseen pääsy voi olla yksinkertaisempaa kuin luulimme.
Kunhan vain teemme oikeita asioita...
Alla kolme asiaa, joita ainakin kannattaa miettiä.

Jos et TAVOITTELE itsellesi tärkeää asiaa, et koskaan saavuta sitä.
Silloin tällöin kuulee puhuttavan ihmisistä, joiden sanotaan onnistuvan kaikessa, mitä he tekevät. Oletko miettinyt miksi? Ovatko he vain syntyneet onnellisten tähtien alla? Ehkä he tietävät, mitä haluavat ja panostavat juuri niihin tavoitteisiin, jotka kokevat tärkeiksi. Suuntaavat energiansa tärkeisiin asioihin ja siksi myös saavuttavat ne. Heidän matkallaan on varmasti ollut unelmia, jotka ovat jääneet saavuttamatta, mutta enemmän on niitä, joiden eteen he ovat olleet valmiit tekemään työtä ja jotka ovat onnistuneet. Ja ne näkyvät sekä muistetaan.

freedigitalphotos.net/Stuart Miles

Jos et koskaan KYSY, vastaus on aina "ei".
Kysyvälle vastataan ja kysymällä opimme. Uutta oppimalla löydämme myös ne asiat, jotka ovat meille oikeasti tärkeitä. Kysymättä jättäminen tarkoittaa usein alistumista - olosuhteille tai ihmisille - mutta se on myös merkki haluttomuudesta katsoa eteenpäin. Se tarkoittaa myös usein sitä, että emme oikeasti ole kiinnostuneita.
 

freedigitalphotos.net/Stuart Miles

Jos et koskaan OTA ASKELTA ETEENPÄIN, jäät paikoillesi.
On helppoa vain olla siinä, missä olet. Ei tarvitse miettiä mahdollisia kuoppia matkan varrella eikä ottaa riskejä. Epäonnistumisiakaan ei tarvitse hävetä. Mutta samalla katkaiset itseltäsi siivet etkä voi tietää, mitä mailmalla on tarjottavana. Se ei tarkoita sitä, että et voisi olla tyytyväinen olotilaasi, mutta jos haluat saada aikaan pientäkin muutosta, se ei tapahdu, ellet ota askelta - oikean suuntaan. Asian ääneen sanominen voi olla ensimmäinen liike, mutta sen jälkeen on otettava ihan oikea askel.

freedigitalphotos.net/Sura Nualpradid

Ala siis TUNNISTAA ja TAVOITELLA itsellesi tärkeitä asioita.
KYSY loputtomasti. Kuten pieni lapsi, jolle maailma on yksi suuri mielenkiintoinen seikkailu - ja miten hän oppiikaan. Kysy myös itseltäsi, omista motiiveistasi, jotta ymmärrät miksi haluat ja mihin.
PIDÄ ITSESI LIIKKEESSÄ. Pyörivä kivi ei sammaloidu, ja liikkeelle lähtö voi vielä synnyttää positiivisen lumipalloefektin, joka voi viedä sinut paljon kauemmas kuin uskalsit koskaan unelmoida...

Olemmeko omaan napaamme tuijottajia?

Millaisessa kunnossa kehoni on? 
Miltä minusta tuntuu?
Mitä haluan?

Tärkeitä asioita, mutta onko tuossa sittenkään kaikki...?
Törmäsin ajatukseen taas kerran yhdelle ryhmälle puhuessani ja heidän kanssaan keskustellessa.

Olemme juuri oppineet tarkkailemaan kehoamme uudella tavalla. Mittaamaan sen toimintaa ja seuraamaan omaa aktiivisuuttamme ja elimistömme reaktioita. Ja teknologia on siinä hyvänä apuna. Hyvä niin.
Mutta kääntyykö katseemme itseemme jo liikaa?

freedigitalphotos.net/khunaspix

Olen puhunut paljon siitä, kuinka tärkeää on kuunnella kehoaan ja toimia sen mukaan, enkä ole sen suhteen mielipidettäni muuttanut. Mutta onko jotain muutakin tärkeää kuin se, miltä kehossamme tuntuu? Onko joitain muita asioita, jotka voisivat saada meidät voimaan paremmin - tai huonommin?
Uskon, että on - ja niin uskoi myös ryhmä, jonka kanssa hyvnvoinnin perusteita pohdin.

Tuijotammeko jo liikaa omaan napaamme, ja unohdamme sen, mikä on ympärillä?
Niin voi todellakin käydä. Ja samalla suljemme mielestämme asiat, joista saattaisimme ammentaa jopa enemmän hyvää oloa ja terveyttä kuin vain mittareita tulkitsemalla tai omaa kehoa tarkkailemalla ja aina vain enemmän sisäänpäin katseemme kääntämällä.

Mitä olisi liikunta ilman sen ohessa saatavaa muuta nautintoa? Luonnosta nauttimista, sosiaalista kanssakäymistä - tai jotain ihan muuta, mikä liikuntaan liittyy. Itse liikkuessa, tai vaikka urheilukatsomossa muiden tekemisestä nauttiessa.

Aivan! Olemmeko unohtaneet sen, mitä saamme muista ihmisistä?
Yhdessätekeminen antaa sellaista, mitä harvoin saamme vain itseksemme touhutessa - oli se sitten työssä tai vapaa-ajalla puuhastelua.

Onnistumisen tunteen ja vaikeuden hetket jakaessamme luomme yhteyden, jota ei rahalla saa.
Saatu tuki palkitsee, mutta se kasvattaa myös sidettä muihin.
Mikä vielä parempaa, heikommalle tukea antamalla saamme kaksin verroin enemmän, ja itse saamalla olemme valmiit jakamaan omastamme. Aina, kun vain voimme.
Olemmeko tällä individualismin aikakaudella unohtaneet yhteisöllisyyden voiman?
Olisiko elämäntapamuutoksenkin teko helpompaa, jos saisimme siihen aitoa tukea ulkopuolelta?
Osaisimmeko paremmin auttaa, jos katsoisimme aika ajoin ulospäin ja yrittäisimme ymmärtää?

Pääsemmekö parhaaseen tavoitteeseen itsekkäästi omaa hyvää tavoitellen, vai onko olemassa antoisampi tie?
Voisimmeko nauttia tekemisistämme ja saavustuksistamme enemmän, jos jakaisimme ne yhdessä?
Oikeasti. Aikuisten oikeasti.
Sitoutuisimmeko työhön ja harrastamiseen paremmin, jos ne loisivat vahvan sosiaalisen verkon?
Pystyisimmekö yhdessä toimien luomaan vahvempaa tulevaisuutta? Matkaa kohti yhteistä tavoitetta.
Ainakin se olisi linjassa sen kanssa, mitä ihmiset sanovat - maasta ja maanosasta riippumatta: Hyvät sosiaaliset suhteet ovat tärkein onnellisuutemme perusta.
Turvaverkko.
Luonnollinen sellainen....

freedigitalphotos.net/Dino De Luca

Megatrendeistä...ja liikunnasta

Katsopa ympärillesi.
Viimeisten vuosikymmenten aikana maailma on muuttunut aika rajusti, eikö totta?
Kaupungistuminen, teknologian kehitys, elintason nousu, passiiviset kulkumuodot, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Nämä ovat megatrendejä jos mitkä, ja niillä on ollut terveyttä parantavia ja elämää pidentäviä, positiivisia vaikutuksia.
Määritelmän mukaan megatrendit ovat maailmanlaajuisia muutoksia, joitka määrittelevät tulevaisuuttamme ja joilla on laaja-alaisia vaikutuksia talouteen, yrityselämään, teollisuuteen, yhteisöihin ja yksilöihin. Vaikutus voi olla positiivinen - tai negatiivinen.
Näiden megatrendien kanssa samanaikaisesti elintapasairauksien esiintyvyys on lisääntynyt. Lihavuus, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit, jotkin syöpämuodot ja ennenaikainen kuolleisuus ovat tulleet aina vain yleisemmiksi.
Voiko kolikolla olla siis toinen puoli? Voiko taustalla olla jokin tekijä, joka yhdistäisi nuo megatrendit ja negatiiviset terveysmuutokset?
Kaikki edellä luettelemani megatrendit vaikuttavat meihin helposti yhdellä, negatiivisella tavalla: Ne vähentävät liikkeen tarvetta.
Kaupungistuminen - Etäisyydet lyhenevät ja yleiset, passiiviset kulkuvälineet ovat jatkuvasti saatavilla.
Teknologia - TV, Internet, mobiililaitteet. Voimme tehdä yhä enemmän ja enemmän paikoiltamme, vaikka kotisohvalla istuen.
Elintason nousu ja passiiviset kulkutavat - Voimme helposti kustantaa lapsille ja itsellemme erilaisia teknologian apuvälineitä ja aktiivista liikettä eri tavalla vähentäviä apuvälineitä läpi koko eliniän. Lapset kuljetetaan autolla, ja mopot, mopoautot, henkilöautot ovat apunamme milloin ja missä vain.
Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö - Katso, miltä koulu-, työ- ja muu ympäristö näyttävät. Tuolia, pöytää, sohvaa ja penkkiä. Meille tarjotaan yltäkylläisyyteen asti mahdollisuutta istua, ja siitä on tullut normi. Henkilöä, joka istumisen sijaan seisoo osan työpaikan kokousajasta voidaan katsoa kummastuneena. Juna-asemalla seisoskelevaa odottajaa ihmetellään, kun istumapaikkoja on vapaana.

Aktiivisella elämäntavalla ja liikunnalla on todettu olevan positiivinen vaikutus sekä fyysiseen että henkiseen terveyteen. Olisiko aika aloittaa uusi megatrendi?
Muutetaan asennettamme hiukan, ja lisäämme liikettä elämään paljon.
Enkä puhu nyt vain kuntoilusta, vaan siitä kuinka joka päivän elämme. Miten paljon liikettä saisimme ujutettua arkeen.
Ehkä käännämme koko ihmiskunnan lehden uudelle paremmalle aikakaudelle... Todennäköisesti saamme kyllä taas aikaan joitain yllättäviä seurauksia.
Mutta tällä kertaa todennäköisesti positiivisia...!