Terveyden ja hyvinvoinnin pohdintaan, ja sen edistämiseen, kulutetaan varmaan enemmän palstamillimetrejä kuin mihinkään muuhun, mutta mikä on tulos?
Ei kovin hyvä.
Myönnän, hyvinvointi on monitahoinen - ja usein haastavakin asia - siksi pyrin sitä itsekin paremmin ymmärtämään ja muille siitä jauhan. ;-)
Unohdetaanpa kuitenkin ihmisen mielen ja käyttäytymisen kiemurat hetkeksi ja mietitään, miten meillä on tapana toimia. Kuinka oikein rakennamme ihmisten terveyttä ja hyvinvointia?
Olemme luoneet tehokkaan terveydenhuoltomallin, joka parantaa, hoitaa ja huoltaa - mutta miten hyvin se ehkäisee? Siitähän loppujen lopuksi on kysymys, kun puhutaan suuresta osasta tämän päivän terveysongelmia. Ajatellaanpa lisääntyneitä elintapasairauksia (lihavuus, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit ja eräät syöpämuodot). Ne ovat mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, miten elämme. Lukisin tähän mukaan myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden ongelmat ovat nousseet uudella tavalla keskiöön: Työ, ja elämä kaiken kaikkiaan, ei rasita niitä enää samalla lailla kuin aiemmin, mutta samalla kun kehon haitallinen kuormitus on vähentynyt, tilalle ovat tulleet liian vähäisestä liikkeestä aiheutuvat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ongelmat.
Entä miten hoidamme mielenterveysvaivat?
Voiko yksinkertainen malli pitää huolta samalla lailla selkeistä, akuuteista taudeista ja monimutkaisista elintapasairauksista.
En usko.
Lääkärin, ja koko terveydenhuoltojärjestelmän, on varsin helppo hoitaa akuutti nielurisatulehdus tai jopa vakava äkillinen sairaus, kuten sydäninfarkti. Suurella rahalla saamme hoidettua melkein mitä vaan - mutta sitä rahaa ei ole tarjolla. Samanaikaisesti sairauksien määrä kasvaa ja niiden luonne muuttuu enemmän ja enemmän edellä mainittujen, syntymekanismeiltaan monimutkaisten elintapasairauksien suuntaan.
Tämän vuoksi on aika miettiä asioita uusiksi.
Vanhat keinot eivät enää riitä.
Terveyskeskuksen oven pitää aueta eri ihmisille eri tavalla.
Mitä, jos henkilö jo sisään astuessaan potilas ohjautuisi omaan hoitolinjaansa - riippuen hänen ongelmastaan?
Voisiko terveyskeskus alkaa toimia nimensä mukaisesti?
Edistämään terveyttä, ihan oikeasti!
Olemme jo aivan liian liian pitkään hoitaneet kroonisia vaivoja ja elintavoista johtuvia sairauksia akuutin hoidon kaavalla, osaamatta kääntää venettä.
Totta, olemme koettaneet parantaa toimintatapoja - liimaamalla tutun toimintamallin päälle erilaisia hätäisiä tarralappuja - hyviä ajatuksia sinänsä, mutta samalla olemme pitäneet tiukasti kiinni 20 min vastaanottoajasta tai siitä ajatuksesta, että kyllä lääkäri asian hoitaa. Lääkärin sana kun on tutkitusti vaikuttava...
Mitä, jos yksinkertaiset asiat hoidettaisiin edelleen yksinkertaisesti. Potilas kiittäisi, mutta niin kiittäisi myös palvelun tarjoaja. Säästäisimme tässä, jotta voisimme panostaa moniongelmaisiin luomalla hoitopolkuja, jotka ottavat huomioon ihmisen. Ei vain sydämen kuuntelulöydöstä tai laboratoriotuloksia. Reseptin ja liikuntapiirakan sijaan potilaalle annettaisiin aikaa ja sellaista tukea, joka auttaisi juuri häntä. Moniammatillisesti panostettaisiin yksilöön, eikä luoteta vain siihen, että vakioinen 20 minuuttia ja käteen annettu faktatieto muuttaa hänen maailmansa.
Palveluja tarjottaisiin myös niille, jotka ovat vaarassa sairastua, ja he alkaisivat sitä käyttää...
Luotaisiin oikeasti uusi, vaikuttava ja ennaltaehkäisevä - terveyttä ja hyvinvointia edistävä - toimintamalli.
Uskon, että kaikki olemme samaa mieltä, että näin olisi hyvä.
Uusi toimintatapa voisi olla jopa hoitohenkilökunnalle palkitsevampaa.
Kyse on vain siitä, onko meillä tarpeeksi uskallusta.
Potilailla, terveydenhuoltohenkilökunnalla ja SOTE-pöydissä istuvilla.
Nyt on uljaiden uusien valintojen aika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti