Työhyvinvointi nousuun - mutta miten...?

Monissa yrityksissä työhyvinvointia on perinteisesti kohotettu yksittäisillä työhyvinvointitempauksilla - joista voi kyllä hetkeksi jutunaiheita kahvipöytään noustakin. Mutta mitä niistä jää käteen? Valitettavan pidemmän päälle melko vähän, ja kovin pian ollaan helposti taas samassa työmoodissa. Jokainen omassa pikku karsinassaan.

Miten hyvää oloa saisi lisättyä työpaikalle pidemmällekin aikavälille?

Kuinka usein toimimme? Helpoin tapa, on antaa vakiosumma määräajoin johonkin työntekijöiden valitsemaan hauskanpitoon tai ulkoistaa koko työhyvinvoinnin kehitystyö - mutta nämä eivät valitettavasti riitä. Onnistuminen vaatii oikeata tahtoa pitää huolta yrityksen tärkeimmästä voimavarasta, henkilökunnasta. Se vaatii panostusta yritysjohdolta ja esimiehiltä - mutta myös itse työntekijöiltä.
Yksittäisten työhyvinvoiniin nimissä järjestettyen tapahtumienkin välillä tulee olla jokin punainen lanka. Ne eivät voi perustua vain MUTU-tunteeseen, vaan taustalla tulee olla suunnitelmallisuutta. Jollain lailla toimenpiteet ja niille asetetut tavoitteet tulisi myös dokumentoida, ja niitä tulisi seurata.

Kehottaisinkin yrityksiä löytämään sopivan partnerin, joka auttaa ammattitaidollaan pureutumaan oikeisiin asioihin. Näin yritys voi kantaa kortensa työhyvinvoinnin kehittämiseksi, mutta saa kuitenkin keskittyä omaan erityisosaamiseensa. Työhyvinvoinnin käytännön toimista vastaa sitä ymmärtävä taho. Hyvässä yhteistyössä on sekin etu, että yritys voi itsekin oppia ymmärtämään, mistä työssä jaksamisessa, hyvinvoinnissa ja tuloksen tekemisessä on oikeasti kyse.

Kuuntelemalla ja ymmärtämällä yrityksessä vallitsevia olosuhteita ja ilmapiiriä - erityisesti työntekijöitä - voidaan tehdä suunnitelmia, joihin myös henkilökunta uskoo. Jokainen voidaan valjastaa hyvän asian puolesta - kukin omilla vahvuuksillaan ja panoksellaan.
Me olemme kaikki erilaisia. Taustoiltamme, arvoiltamme, mielenkiinnoltamme - ja elämäntilanteet vaihtelevat yksilöiden välillä suurestikin. Siksi kaikkia ei motivoi liikuntapäivä eikä kulttuurinautinto - eikä tarvitsekaan - mutta voimme oppia pitämään erilaisistakin asioista, jos ne tarjotaan sopivassa muodossa. Ja varsinkin, jos niihin voi myös itse vaikuttaa.

Työhyvinvointikampanjoita suunniteltaessa ei parane kuunnella vain esimerkiki liikunnallisimpia tai kulttuuri-intoisia, sillä silloin syntyy vain heidän näköisiään juttuja. Edes pomon henkilökohtainen hypetys ei aina muutu työntekijöiden tekemiseksi. Toisaalta on hyvä miettiä, kuinka yksittäisten yksilöiden innostus saataisiin käännettyä mahdollisimman monen eduksi.
Pelkkä tiedon jakaminen ja tekeminen tekemisen vuoksi eivät nekään yksinään kanna maaliin asti. Tarvitaan myös kaiken liikkeelle paneva tekijä, motivaatiota ja innostusta kasvattava voima: tunne.

Yrityksen pitäisi mielestäni pystyä tarjoamaan eri kohderyhmille heidän näköisiä aktiviteetteja, mutta samanaikaisesti koettaa rakentaa ymmärrystä eri tavalla toimivien ja ajattelevien välille. Sitä voisi kutsua työhyvinvoinnin ja yhteistyön sillanrakennukseksi. Muuttamalla fokusta ja tekemisen luonnetta aika ajoin mahdollisimman moni tulisi riittävästi huomioitua. Kun mennään näin kohti yhteistä tavoitetta, jokainen kokee olevansa huomioitu ja osana isompaa kokonaisuutta.
Määrätietoisella tekemisellä työhyvinvoinnista tulee osa elävää yrityksen strategiaa ja tavoitteita. Se ei ole enää pelkkää johdon jargonia ja sanahelinää. Henkilökunnan sitoutuminen lisääntyy, ja samalla suunnitelmallisuus sekä valittujen toimenpiteiden vaikuttavuus kasvavat.

Näin toimien voidaan jopa päästä maaliin: jaksetaan paremmin, tehdään myös työtä hyvässä yhteishengessä ja mukavassa ilmapiirissä, mutta silti yksilöllisesti...

Kenellä on vastuu - työhyvinvoinnista...

Työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista puhutaan paljon.
Silloin puhutaan tavallisesti stressin tasosta ja työilmapiiristä eli siitä, miten hyvin työnantaja hoitaa velvollisuutensa - sanalla sanoen siitä kuinka hyvin työnantaja pitää huolta työntekijöistään.

Työnantajalla onkin liuta velvollisuuksia. Eikä kyse ole vain työstä maksettavasta palkasta, vaan kaikista niistä toimista, jotka pitävät huolta työntekijän jaksamisesta ja viihtymisestä. Työantajan kannalta tällöin puhutaan tuloksesta - onhan työn tekeminen loppujen lopuksi tuloksen tekemistä. Ei vain rentoa ja mukavaa kaveriporukassa hengailua, ajankulua työnantajan kustannuksella. Työhön kuuluvat aamuheräämiset tiettyyn aikaan, tiukat aikarajat ja stressaavat tilanteet sekä hyvässä yhteistyössä yhdessä muiden kanssa toimiminen.

Työntekijälle on päällimmäisenä kysymys siitä, millä mielellä töihin menee ja mitä on valmis työantajansa eteen tekemään. Parhaassa tapauksessa syntyy hyvä tulos, mutta se saadaan aina aikaan yhteistyössä - työnantajan ja työntekijän yhteisellä panoksella.

Samalla lailla yhteistyötä on työntekijän työhyvinvoinnin ylläpito ja parantaminen. Työantaja voi tehdä kaikkensa ja pomo kannustaa sekä huomioida alaistensa pienimmätkin saavutukset - rahallisestikin - mutta se ei kovin pitkälle kanna, ellei työntekijällä ole itsellään kykyä ja halua pitää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.
Ethän ymmärrä väärin, tämän tarkoituksena ei ole vierittää työnantajan vastuuta henkilökunnan hyvinvoinnista työntekijöille. Ei. Mutta ketään meistä ei voi auttaa tai tukea, jos emme halua tai pysty itsekin pitämään huolta itsestämme. En edes minä lääkärinä voi parantaa potilasta, jos hän ei ole valmis noudattamaan hoito-ohjeita…

Mutta kyse ei ole vain siitä. Samalla lailla kuin työpaikan ilmapiiri tai stressi heijastuvat kodin ilmapiiriin, kotona ilmenevät ongelmat näkyvät ja kuuluvat työpaikalla. Inhimillisinä olentoina emme yksinkertaisesti voi erottaa näitä kahta toisistaan - eikä meidän tarvitsekaan.

Työhän heijastuvat myös vapaa-ajan niukat yöunet, heikko fyysinen kunto ja huonosti hoidettu terveys. Mietipä, miten jaksat yllättävät työpäivän käänteet ja kuormittavat tilanteet, jos jokin edellä mainituista perusasioista ei ole kohdallaan? Ja niitä ei työnantaja voi hallita – ei vaikka kuinka haluaisi. Ne ovat työntekijän omalla vastuulla.

On hyvä muistaa, että jaksamisesta ja terveydestä huolehtiminen eivät ole vähäsimmässäkään määrin itsekkyyttä, vaan järkevää huolenpitoa - itsestä. Se on varmistus siitä, että pystymme tekemään sitä, miksi olemme olemassa: nauttimaan siitä mitä teemme – niin työssä kuin vapaa-ajalla…  

Työhyvinvointi on sen verran tärkeä asia, että jatkan aiheesta seuraavissakin blogeissani. Mietin mm. sitä, millaisin toimin työhyvinvointia voisi parantaa, miten se kannattaisi tehdä ja minkälaisten vaihtoehtoja on tarjolla.

Siihen saakka, hyvää työintoa ja jaksamista - vapaa-ajallakin!