Työhyvinvointi nousuun - mutta miten...?

Monissa yrityksissä työhyvinvointia on perinteisesti kohotettu yksittäisillä työhyvinvointitempauksilla - joista voi kyllä hetkeksi jutunaiheita kahvipöytään noustakin. Mutta mitä niistä jää käteen? Valitettavan pidemmän päälle melko vähän, ja kovin pian ollaan helposti taas samassa työmoodissa. Jokainen omassa pikku karsinassaan.

Miten hyvää oloa saisi lisättyä työpaikalle pidemmällekin aikavälille?

Kuinka usein toimimme? Helpoin tapa, on antaa vakiosumma määräajoin johonkin työntekijöiden valitsemaan hauskanpitoon tai ulkoistaa koko työhyvinvoinnin kehitystyö - mutta nämä eivät valitettavasti riitä. Onnistuminen vaatii oikeata tahtoa pitää huolta yrityksen tärkeimmästä voimavarasta, henkilökunnasta. Se vaatii panostusta yritysjohdolta ja esimiehiltä - mutta myös itse työntekijöiltä.
Yksittäisten työhyvinvoiniin nimissä järjestettyen tapahtumienkin välillä tulee olla jokin punainen lanka. Ne eivät voi perustua vain MUTU-tunteeseen, vaan taustalla tulee olla suunnitelmallisuutta. Jollain lailla toimenpiteet ja niille asetetut tavoitteet tulisi myös dokumentoida, ja niitä tulisi seurata.

Kehottaisinkin yrityksiä löytämään sopivan partnerin, joka auttaa ammattitaidollaan pureutumaan oikeisiin asioihin. Näin yritys voi kantaa kortensa työhyvinvoinnin kehittämiseksi, mutta saa kuitenkin keskittyä omaan erityisosaamiseensa. Työhyvinvoinnin käytännön toimista vastaa sitä ymmärtävä taho. Hyvässä yhteistyössä on sekin etu, että yritys voi itsekin oppia ymmärtämään, mistä työssä jaksamisessa, hyvinvoinnissa ja tuloksen tekemisessä on oikeasti kyse.

Kuuntelemalla ja ymmärtämällä yrityksessä vallitsevia olosuhteita ja ilmapiiriä - erityisesti työntekijöitä - voidaan tehdä suunnitelmia, joihin myös henkilökunta uskoo. Jokainen voidaan valjastaa hyvän asian puolesta - kukin omilla vahvuuksillaan ja panoksellaan.
Me olemme kaikki erilaisia. Taustoiltamme, arvoiltamme, mielenkiinnoltamme - ja elämäntilanteet vaihtelevat yksilöiden välillä suurestikin. Siksi kaikkia ei motivoi liikuntapäivä eikä kulttuurinautinto - eikä tarvitsekaan - mutta voimme oppia pitämään erilaisistakin asioista, jos ne tarjotaan sopivassa muodossa. Ja varsinkin, jos niihin voi myös itse vaikuttaa.

Työhyvinvointikampanjoita suunniteltaessa ei parane kuunnella vain esimerkiki liikunnallisimpia tai kulttuuri-intoisia, sillä silloin syntyy vain heidän näköisiään juttuja. Edes pomon henkilökohtainen hypetys ei aina muutu työntekijöiden tekemiseksi. Toisaalta on hyvä miettiä, kuinka yksittäisten yksilöiden innostus saataisiin käännettyä mahdollisimman monen eduksi.
Pelkkä tiedon jakaminen ja tekeminen tekemisen vuoksi eivät nekään yksinään kanna maaliin asti. Tarvitaan myös kaiken liikkeelle paneva tekijä, motivaatiota ja innostusta kasvattava voima: tunne.

Yrityksen pitäisi mielestäni pystyä tarjoamaan eri kohderyhmille heidän näköisiä aktiviteetteja, mutta samanaikaisesti koettaa rakentaa ymmärrystä eri tavalla toimivien ja ajattelevien välille. Sitä voisi kutsua työhyvinvoinnin ja yhteistyön sillanrakennukseksi. Muuttamalla fokusta ja tekemisen luonnetta aika ajoin mahdollisimman moni tulisi riittävästi huomioitua. Kun mennään näin kohti yhteistä tavoitetta, jokainen kokee olevansa huomioitu ja osana isompaa kokonaisuutta.
Määrätietoisella tekemisellä työhyvinvoinnista tulee osa elävää yrityksen strategiaa ja tavoitteita. Se ei ole enää pelkkää johdon jargonia ja sanahelinää. Henkilökunnan sitoutuminen lisääntyy, ja samalla suunnitelmallisuus sekä valittujen toimenpiteiden vaikuttavuus kasvavat.

Näin toimien voidaan jopa päästä maaliin: jaksetaan paremmin, tehdään myös työtä hyvässä yhteishengessä ja mukavassa ilmapiirissä, mutta silti yksilöllisesti...