Ajatuksia joulun alla...hyvinvoinnista

Puhumme paljon hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä.
Joskus jopa enemmän kuin mistään muusta.
Meitä opetataan syömään oikein, oikealla rytmillä ja oikeanlaista ruokaa.
Riittävästä yöunesta pitää pitää huolta, jotta jaksamme arjen aherruksen ja kestämme paremmin stressaavat elämäntilanteet. Jopa siinä määrin, että olemme alkaneet stressata itse unesta!
Liikkumaankin neuvotaan - lisäähän se energisyyttä ja sen avulla pysymme entistä terveempinä.

Kaiken tämän teemme, jotta kehomme toimisi niin kuin on tarkoitettu. Ilman sairauksia ja häiriöitä, elämän ikäviä häiriötekijöitä.

Kysyykö kukaan, miksi jaksamme tällaista loputonta ponnistelua?
No, voidaksemme paremmin, sanoo joku.
Niin, niinpä tietenkin... mutta ajattelin asiaa askelta pidemmälle.
Kysymykseni kuuluukin: miksi haluaisimme pysyä terveempänä ja elää pidempään?
Täytyyhän sillekin olla jokin syy...

Harva meistä haluaa elää mahdollisimman iäkkääksi, jos keho ei pysy vauhdissa mukana. Jos emme voi nauttia elinvuosistamme. Emme varmastikaan haluaisi sairastaa vakavasti koko pitkää loppuelämää ja maksaa lisävuosista kovaa kroonisen tuskan hintaa.
Pitkä elinkaari on tarkoituksenmukaista vasta silloin, kun voimme NAUTTIA siitä.

Kun katselen nykymaailman menoa ja kuuntelee ympärillämme kaikuvaa kriittissävyisten, itsekkäiden ja tuomitsevien argumenttien kakofoniaa, oikeastaan ihmettelen toiveitamme. Kannattaako loppujen lopuksi elääkän niin pitkään ja niin terveenä kuin mahdollista?

Itsestämme hyvää huolta pitäminen (="eläminen terveellisesti") ei olekaan kaikki!
Uskon, että olet hetken asiaa pohdittuasi samaa mieltä.
Se, millaisessa ympäristössä elät, millainen työpaikka ja -kollegasi ovat, millaiseen kotiin työpäivän jälkeen suuntaat ja millainen lähi- ja ystäväpiiri sinulla on, vaikuttavat hyvinvointiisi ainakin yhtä paljon kuin se, millaista fyysistä elämää kehollesi tarjoat.

Fysiologia on tärkeää, mutta vain yksi osa hyvinvointia ja terveyttä. Mitä hyötyä elämästä on, jos maailma ympärillämme ei ole elämisen arvoinen? Jos se ei arvosta samoja asioita kuin, mitä me itsellemme toivomme. Elämä epäinhimillisessä tai yksinkertaisesti vain negatiivisessa maailmassa ei maistu, vaikka elinvuosia olisi jaossa. Niitä myytäisiin silloin elämän alehyllyssä.

Mikä on maailma, joka ei olisi hyvä paikka elää...vaikka kuinka noudattaisi kaikkia terveyden ja hyvinvoinnin ohjeita?
Kaikki ponnistelumme olisi turhaa.
En tuollaista minulle!
Kompastuinpa taas kerran suoraviivaiseen ajatteluun...
Minä vastaan ympäröivä maailma.
Kuka maailmamme loppujen lopuksi rakentaa?
Me jokainen. Itse. Toisillemme ja itsellemme.

Olisiko aika tehdä omasta - ja yhteisestä - elämästämme elämisen arvoista?
Sellaista, jota haluaisimme oikeasti elää, jota olemme hyvillä elintavoillamme päivä toisensa jälkeen rakentaneet.
Vain me voimme viedä sen oikeaan suuntaan.
Alkamalla tekemään asioita, jotka parantavat muidenkin kuin omaa hyvää oloa.
Hyvinvointi on kuin rakkaus; se kasvaa jakamalla, Ei itsekkäästi piilossa pitämällä ja itselleen omahyväisesti säännöstelemällä.


Meillä on kaikilla sama toive: elää pitkään ja hyvinvoivina.
Rakennetaan siis paikka, jossa se onnistuu.
Jos samaa haluavia on paljon - ja olemme riittävän äänekkäitä - emme voi muuta kuin onnistua.
Lopetetaan iänikuinen vastaanhangoittelu ja sormella osoittelu.
Aletaan elää hyvää, tervettä ja pitkää elämää.
Hyvässä maailmassa.
Jonka ME rakennamme.
Yhdessä!

Terveyden edistämisen uljaat, uudet tuulet

Tietoa on vaikka muille jakaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin pohdintaan, ja sen edistämiseen, kulutetaan varmaan enemmän palstamillimetrejä kuin mihinkään muuhun, mutta mikä on tulos?
Ei kovin hyvä.
Myönnän, hyvinvointi on monitahoinen - ja usein haastavakin asia - siksi pyrin sitä itsekin paremmin ymmärtämään ja muille siitä jauhan. ;-)

Unohdetaanpa kuitenkin ihmisen mielen ja käyttäytymisen kiemurat hetkeksi ja mietitään, miten meillä on tapana toimia. Kuinka oikein rakennamme ihmisten terveyttä ja hyvinvointia?

Olemme luoneet tehokkaan terveydenhuoltomallin, joka parantaa, hoitaa ja huoltaa - mutta miten hyvin se ehkäisee? Siitähän loppujen lopuksi on kysymys, kun puhutaan suuresta osasta tämän päivän terveysongelmia. Ajatellaanpa lisääntyneitä elintapasairauksia (lihavuus, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit ja eräät syöpämuodot). Ne ovat mitä suurimmassa määrin kiinni siitä, miten elämme. Lukisin tähän mukaan myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden ongelmat ovat nousseet uudella tavalla keskiöön: Työ, ja elämä kaiken kaikkiaan, ei rasita niitä enää samalla lailla kuin aiemmin, mutta samalla kun kehon haitallinen kuormitus on vähentynyt, tilalle ovat tulleet liian vähäisestä liikkeestä aiheutuvat tuki- ja liikuntaelinvaivojen ongelmat.
Entä miten hoidamme mielenterveysvaivat?

Voiko yksinkertainen malli pitää huolta samalla lailla selkeistä, akuuteista taudeista ja monimutkaisista elintapasairauksista.
En usko.
Lääkärin, ja koko terveydenhuoltojärjestelmän, on varsin helppo hoitaa akuutti nielurisatulehdus tai jopa vakava äkillinen sairaus, kuten sydäninfarkti. Suurella rahalla saamme hoidettua melkein mitä vaan - mutta sitä rahaa ei ole tarjolla. Samanaikaisesti sairauksien määrä kasvaa ja niiden luonne muuttuu enemmän ja enemmän edellä mainittujen, syntymekanismeiltaan monimutkaisten elintapasairauksien suuntaan.
Tämän vuoksi on aika miettiä asioita uusiksi.
Vanhat keinot eivät enää riitä.
Terveyskeskuksen oven pitää aueta eri ihmisille eri tavalla.

Mitä, jos henkilö jo sisään astuessaan potilas ohjautuisi omaan hoitolinjaansa - riippuen hänen ongelmastaan?
Voisiko terveyskeskus alkaa toimia nimensä mukaisesti?
Edistämään terveyttä, ihan oikeasti!
Olemme jo aivan liian liian pitkään hoitaneet kroonisia vaivoja ja elintavoista johtuvia sairauksia akuutin hoidon kaavalla, osaamatta kääntää venettä.
Totta, olemme koettaneet parantaa toimintatapoja - liimaamalla tutun toimintamallin päälle erilaisia hätäisiä tarralappuja - hyviä ajatuksia sinänsä, mutta samalla olemme pitäneet tiukasti kiinni 20 min vastaanottoajasta tai siitä ajatuksesta, että kyllä lääkäri asian hoitaa. Lääkärin sana kun on tutkitusti vaikuttava...

Mitä, jos yksinkertaiset asiat hoidettaisiin edelleen yksinkertaisesti. Potilas kiittäisi, mutta niin kiittäisi myös palvelun tarjoaja. Säästäisimme tässä, jotta voisimme panostaa moniongelmaisiin  luomalla hoitopolkuja, jotka ottavat huomioon ihmisen. Ei vain sydämen kuuntelulöydöstä tai laboratoriotuloksia. Reseptin ja liikuntapiirakan sijaan potilaalle annettaisiin aikaa ja sellaista tukea, joka auttaisi juuri häntä. Moniammatillisesti panostettaisiin yksilöön, eikä luoteta vain siihen, että vakioinen 20 minuuttia ja käteen annettu faktatieto muuttaa hänen maailmansa.
Palveluja tarjottaisiin myös niille, jotka ovat vaarassa sairastua, ja he alkaisivat sitä käyttää...
Luotaisiin oikeasti uusi, vaikuttava ja ennaltaehkäisevä - terveyttä ja hyvinvointia edistävä - toimintamalli.

Uskon, että kaikki olemme samaa mieltä, että näin olisi hyvä.
Uusi toimintatapa voisi olla jopa hoitohenkilökunnalle palkitsevampaa.
Kyse on vain siitä, onko meillä tarpeeksi uskallusta.
Potilailla, terveydenhuoltohenkilökunnalla ja SOTE-pöydissä istuvilla.
Nyt on uljaiden uusien valintojen aika!