Lapsen suusta kuulee totuuden...

Olemme kuulleet tuon lausahduksen varsin monta kertaa - ja useimmiten voimme yhtyä sen viisauteen. Lapsi osaa suoraviivaisella ajattelutavallaan pukea sanoiksi sen, mitä me aikuiset emme välttämättä enää pysty jäsentämään. Alamme ajatella turhan monimutkaisesti ja teemme asioista joskus hankalampia kuin ne oikeasti ovat.
Viisaudessamme?
Tällä kertaa kerron teille lapsen viisauden liikunnan - tai liikkumattomuuden - maailmasta:

Sairaalassa oli ollut porraskampanja. Pikkupoikaa oli hoidettu siellä. Yhtenä päivänä hän oli tulossa poliklinikalle kontrolliin. Äiti johdatti poikaa sairaalan aulassa, kädestä kiinni pitäen, kun poika yhtäkkiä pysähtyi.
"Äiti, ei tällä saa käyttää hissiä!", hän sanoi painokkaasti.
Äiti oli hämmästyneen näköinen poikansa tokaisusta.
Poika osasi kuitenkin valaista asiaa äidille hieman lisää: "Täällä portaita saavat käyttää vain ne, jotka EIVÄT PYSTY niitä käyttämään."
Äiti ymmärsi, ja he menivät portaita...

Kuva: freedigitalphotos/lkunl

Poika oli sisäistänyt pienen asian, ja ottanut sen tavakseen toimia.
Muuttanut tapojaan.
Koska se oli järkevää.
Sen enempää sitä kyseenalaistamatta.

Kunpa mekin voisimme toimia yhtä viisaasti, arjen monissa pikku asioissa. Joka päivä.
Antaisimme lapsillemme hyvän esimerkin, ja voisimme samalla huomaamatta rakentaa päiväämme monta hyödyllistä porrasnousua ja monta lisäaskelta - ilman portaitakin.
Eläisimme aktiivisemmin, sen enempää asiaa mutkistamatta.
Eikö vain?

Tämä tarina on muuten tosi!