Älylaitteet ovat käteviä käyttää ja ne helpottavat arkea. Laitteet ja sovellukset koukuttavat, joten niiden parissa voi vierähtää tunti jos toinenkin. Sen tietää jokainen älylaitetta käyttänyt...
Koska ne pitävät mielenkiintoa yllä, vanhemmille saattaa syntyä suuri houkutus rauhoittaa lapsi älylaitteen avulla. Laite kädessä lapsi jaksaa odotaa maltillisemmin, ei tee pahojaan eikä pitkästy matkustettaessa - ja saavat vanhemmatkin samalla ansaitun, pienen hengähdystauon.
Tulemmeko miettineeksi mahdollisia negatiivisia vaikutuksia, joita älylaitteet saattavat saada aikaan? Asioita, joita emme haluaisi jälkikasvullemme koskaan tuottaa...Tuoreen kiinalaistutkimuksen (Zhao J ym. J Pediatr 2018) mukaan runsaasti älylaitteen ääressä aikaa viettävät 3-4-vuotiaat lapset ovat lihavampia. Tutkimuksen mukaan älylaitteen runsas käyttö oli yhteydessä myös unen kestoon sekä vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Mitä enemmän lapsi vietti aikaa älylaitteen ääressä, sitä enemmän lapsella oli psykososiaalisia vaikeuksia.
American Academy of Pediatrics suosttelee esikouluikäisille korkeintaan tunnin ruutuaikaa päivässä.
Älylaitteetkin ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Ne eivät koskaan korvaa isää eivätkä äitiä, vaikka voivat hyvää tarjota - kohtuudella käyttettyinä. Runsas laitteen ääressä vietetty aika on poissa myös monesta muusta, myös kasvavan terveydelle tärkeästä leikistä ja liikunnasta.
Haluamme tarjota lapsillemme parasta mahdollista, mutta liika on liikaa tässäkin tapauksessa. Joskus emme ehkä tule ajatelleeksi, mitä lapsellemme pitkällä aikavälillä aiheutamme. Ei varsinkaan silloin, kun jokin toiminta hetkellisesti helpottaa varsin täyteen ahdettua arkea.
Mitä lapsi sitten loppujen lopuksi haluaa?
Me voimme opettaa lapsemme - kuten itsemmekin - haluamaan melkein mitä tahansa, mutta perustarpeet eivät silti miksikään muutu. Voimme kuvitella lapsen haluavan samaa kuin me tai sitä, mitä me aikuiset uskomme olevan lapselle hyväksi - tai josta ehkä itse pidämme. Lapsen toiveet saattavat kuitenkin olla kovin erilaiset. Jos niitä vain kuuntelisimme...
Mikään laite, oli kuinka hyvä ja edistyksellinen tahansa, ei tarjoa fyysistä läheisyyttä eikä opeta, kuinka toisen ihmisen kanssa toimitaan.
Lapselle - ja aikuiselle - tärkeintä on päästä riittävän usein rakastavaan syliin. Kokea inhimillinen läheisyys ja yhteenkuuluvaisuus. Vasta silloin tuntee oman arvonsa - ja pystyy jakamaan samaa muille. Emmehän laita lastamme katsomaan yksin elokuvaakaan, joten miksi istuttaisimme hänet yksin älylaitteen ääreen? Vain yhdessä tekemällä, asioita selittämällä sekä opettamalla annamme lapselle mahdollisuuden kehittyä.
Tämän enempää me emme loppujen lopuksi vaadi itsekään...emme, vaikka kehittyvä maailma niin joskus tuntuu toitottavan - tai vaikka hetkittäin ehkä niin uskomme.
Käyttäkäämme siis älylaitteita mahdollisimman hyvin, ottakaamme niistä irti se positiivinen hyöty, jonka voimme - mutta tehdään se kohtuudella ja yhdessä.
Näin opetamme lapset pitämään huolta itsestään - ja toisista...
Ehkä samalla opimme ja koemme jotain ihmeellistä, yhdessä lapsen kanssa!
