Meitä kannustetaan usein löytämään intohimo, jotta jotain saavutamme.
Uskon, että se onkin hyvä asia. Tunne on tärkeä elementti kaikessa tekemisessä.
Konemaisesti toimien toimimme tehottomasti ja kaavoihin kangistuen. Nautimme myös vähemmän siitä, mitä teemme. Työssä ja arjessa. Kaikkialla.
Ehkä tässä ei olekaan kaikki!
Jos oikein fiksoituu päämäärään, eikä sitä jostain syystä saavuta, saattaa jopa lannistua. "Ei sitä minulle ollut tarkoitettukaan!", voi tokaista ja siirtyä seuraavaan asiaan. Samalla lailla tiukasti uutta maalia kohti tuijottaen.
Avoimin mielin olemme sitä vastoin vastaanottavaisempia ottamaan käyttöön uusia tapoja toimia - ja tarvittaessa muuttamaan hiukan suuntaakin. Samalla todennäköisyys, että onnistumme, voikin olla suurempi.
Halu, ja mahdollisuus, kasvaa ja oppia uutta on yksi ihmisen kehittymisen, mutta myös onnellisuuden, perusteita. Tätä tukevat monet tutkimukset. Ehkä onnistuminen ei olekaan kiinni vain siitä, mitä ympäristö antaa tai ottaa. On helppo sanoa, että "työpaikka tai ympäristö ei tarjoa mahdollisuutta kehittyä tai muuttua" - ja ne voivat toden totta rajoittaa - mutta kuinka paljon on mahdollisesti myös kysymys siitä, ette emme anna ympäristölle mahdollisuutta antaa meidän kehittyä - ja itsellemme onnistua? Onko loppujen lopuksi pitkälti kyse omasta asenteesta?
Sama pätee tunteista suurimmassa. Rakkaudessa. Mietipä itse: Onko varma, että löydät tyydyttävän partnerin ja unelmien parisuhteen, jos odotusarvosi on vain ja ainoastaan täydellisessä puolisossa, vai voisiko todellinen rakkaus olla jonkinlainen avoin kasvu- ja oppimisprosessi? Voisiko se olla tunne, joka syvenee ja kasvaa, jos vain annamme sille mahdollisuuden muotoutua ja kasvaa? Oppisimme oikeasti rakastumisen jälkeen rakastamaan...
Jollain kummalla tavalla avoimesti maailmaa tarkastelevan ja siitä jatkuvasti oppivan filosofia kuulostaa myös paljon armollisemmaltakin. Mietipä tätä seuraavalla kerralla, kun harkitset liikunnan lisäämistä, terveellisempää ravitsemusta, parempaa lepoa ja palautumista tai parempaa painonhallintaa. Itsekurin ja ehdottomuuden sijaan voisimme oppia tekemään asioita uudella tavalla. Niin, että ne meille kulloinkin parhaiten sopivat - ja olla silmät ja korvat avoinna, jotta löydämme ne.
Singaporelaistutkimuksen lopputulos muuten oli, että ne, joilla on avoin mieli ja halu kehittyä, saattavat saavuttaa enemmän kuin intohimoiset ja fiksoituneet päämäärän tavoittelijat.
Uskon, että näin on myös terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelussa.
Ei ole vain yhtä totuutta, ja totuus voi ajan kuluessa sekä elämäntilanteiden mukaan vaihdella. Keinoja on monia. Tämän hyväksyminen auttaa myös onnistumaan. Helpottaakin...
