Kolme yksinkertaista elämänohjetta...

Toivoisimme, että elämä olisi helppoa ja että onnistuisimme siinä, mitä teemme. Pääsisimme tavoitteeseemme, oli se mitä tahansa. Pystyisimme tekemään elämäntapamuutoksen tai tavoittaisimme päämäärän ja unelmamme. Saisimme aikaan sen, mikä on meille tärkeää.

Oman päämäärän tavoittaminen voi joskus tuntua yllättävän hankalalta ja haastavaltakin. Silloin on hyvä istahtaa hetkeksi ja miettiä, mitä ja miksi olemme tekemässä.
Loppujen lopuksi tavoitteeseen pääsy voi olla yksinkertaisempaa kuin luulimme.
Kunhan vain teemme oikeita asioita...
Alla kolme asiaa, joita ainakin kannattaa miettiä.

Jos et TAVOITTELE itsellesi tärkeää asiaa, et koskaan saavuta sitä.
Silloin tällöin kuulee puhuttavan ihmisistä, joiden sanotaan onnistuvan kaikessa, mitä he tekevät. Oletko miettinyt miksi? Ovatko he vain syntyneet onnellisten tähtien alla? Ehkä he tietävät, mitä haluavat ja panostavat juuri niihin tavoitteisiin, jotka kokevat tärkeiksi. Suuntaavat energiansa tärkeisiin asioihin ja siksi myös saavuttavat ne. Heidän matkallaan on varmasti ollut unelmia, jotka ovat jääneet saavuttamatta, mutta enemmän on niitä, joiden eteen he ovat olleet valmiit tekemään työtä ja jotka ovat onnistuneet. Ja ne näkyvät sekä muistetaan.

freedigitalphotos.net/Stuart Miles

Jos et koskaan KYSY, vastaus on aina "ei".
Kysyvälle vastataan ja kysymällä opimme. Uutta oppimalla löydämme myös ne asiat, jotka ovat meille oikeasti tärkeitä. Kysymättä jättäminen tarkoittaa usein alistumista - olosuhteille tai ihmisille - mutta se on myös merkki haluttomuudesta katsoa eteenpäin. Se tarkoittaa myös usein sitä, että emme oikeasti ole kiinnostuneita.
 

freedigitalphotos.net/Stuart Miles

Jos et koskaan OTA ASKELTA ETEENPÄIN, jäät paikoillesi.
On helppoa vain olla siinä, missä olet. Ei tarvitse miettiä mahdollisia kuoppia matkan varrella eikä ottaa riskejä. Epäonnistumisiakaan ei tarvitse hävetä. Mutta samalla katkaiset itseltäsi siivet etkä voi tietää, mitä mailmalla on tarjottavana. Se ei tarkoita sitä, että et voisi olla tyytyväinen olotilaasi, mutta jos haluat saada aikaan pientäkin muutosta, se ei tapahdu, ellet ota askelta - oikean suuntaan. Asian ääneen sanominen voi olla ensimmäinen liike, mutta sen jälkeen on otettava ihan oikea askel.

freedigitalphotos.net/Sura Nualpradid

Ala siis TUNNISTAA ja TAVOITELLA itsellesi tärkeitä asioita.
KYSY loputtomasti. Kuten pieni lapsi, jolle maailma on yksi suuri mielenkiintoinen seikkailu - ja miten hän oppiikaan. Kysy myös itseltäsi, omista motiiveistasi, jotta ymmärrät miksi haluat ja mihin.
PIDÄ ITSESI LIIKKEESSÄ. Pyörivä kivi ei sammaloidu, ja liikkeelle lähtö voi vielä synnyttää positiivisen lumipalloefektin, joka voi viedä sinut paljon kauemmas kuin uskalsit koskaan unelmoida...

Olemmeko omaan napaamme tuijottajia?

Millaisessa kunnossa kehoni on? 
Miltä minusta tuntuu?
Mitä haluan?

Tärkeitä asioita, mutta onko tuossa sittenkään kaikki...?
Törmäsin ajatukseen taas kerran yhdelle ryhmälle puhuessani ja heidän kanssaan keskustellessa.

Olemme juuri oppineet tarkkailemaan kehoamme uudella tavalla. Mittaamaan sen toimintaa ja seuraamaan omaa aktiivisuuttamme ja elimistömme reaktioita. Ja teknologia on siinä hyvänä apuna. Hyvä niin.
Mutta kääntyykö katseemme itseemme jo liikaa?

freedigitalphotos.net/khunaspix

Olen puhunut paljon siitä, kuinka tärkeää on kuunnella kehoaan ja toimia sen mukaan, enkä ole sen suhteen mielipidettäni muuttanut. Mutta onko jotain muutakin tärkeää kuin se, miltä kehossamme tuntuu? Onko joitain muita asioita, jotka voisivat saada meidät voimaan paremmin - tai huonommin?
Uskon, että on - ja niin uskoi myös ryhmä, jonka kanssa hyvnvoinnin perusteita pohdin.

Tuijotammeko jo liikaa omaan napaamme, ja unohdamme sen, mikä on ympärillä?
Niin voi todellakin käydä. Ja samalla suljemme mielestämme asiat, joista saattaisimme ammentaa jopa enemmän hyvää oloa ja terveyttä kuin vain mittareita tulkitsemalla tai omaa kehoa tarkkailemalla ja aina vain enemmän sisäänpäin katseemme kääntämällä.

Mitä olisi liikunta ilman sen ohessa saatavaa muuta nautintoa? Luonnosta nauttimista, sosiaalista kanssakäymistä - tai jotain ihan muuta, mikä liikuntaan liittyy. Itse liikkuessa, tai vaikka urheilukatsomossa muiden tekemisestä nauttiessa.

Aivan! Olemmeko unohtaneet sen, mitä saamme muista ihmisistä?
Yhdessätekeminen antaa sellaista, mitä harvoin saamme vain itseksemme touhutessa - oli se sitten työssä tai vapaa-ajalla puuhastelua.

Onnistumisen tunteen ja vaikeuden hetket jakaessamme luomme yhteyden, jota ei rahalla saa.
Saatu tuki palkitsee, mutta se kasvattaa myös sidettä muihin.
Mikä vielä parempaa, heikommalle tukea antamalla saamme kaksin verroin enemmän, ja itse saamalla olemme valmiit jakamaan omastamme. Aina, kun vain voimme.
Olemmeko tällä individualismin aikakaudella unohtaneet yhteisöllisyyden voiman?
Olisiko elämäntapamuutoksenkin teko helpompaa, jos saisimme siihen aitoa tukea ulkopuolelta?
Osaisimmeko paremmin auttaa, jos katsoisimme aika ajoin ulospäin ja yrittäisimme ymmärtää?

Pääsemmekö parhaaseen tavoitteeseen itsekkäästi omaa hyvää tavoitellen, vai onko olemassa antoisampi tie?
Voisimmeko nauttia tekemisistämme ja saavustuksistamme enemmän, jos jakaisimme ne yhdessä?
Oikeasti. Aikuisten oikeasti.
Sitoutuisimmeko työhön ja harrastamiseen paremmin, jos ne loisivat vahvan sosiaalisen verkon?
Pystyisimmekö yhdessä toimien luomaan vahvempaa tulevaisuutta? Matkaa kohti yhteistä tavoitetta.
Ainakin se olisi linjassa sen kanssa, mitä ihmiset sanovat - maasta ja maanosasta riippumatta: Hyvät sosiaaliset suhteet ovat tärkein onnellisuutemme perusta.
Turvaverkko.
Luonnollinen sellainen....

freedigitalphotos.net/Dino De Luca