Oma henki panoksena

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö siteerasi tänään 25.5.2017 presidentti Mauno Koiviston hautajaisten muistopuheessa Koiviston omia sanoja:
"Kun on ollut mukana pelissä, jossa oma henki on panoksena, niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä". Mauno Koivisto viittasi viisaudella todennäköisesti ensisijaisesti sotaan ja siitä ammennettuun taistelutahtoon.
Sen jälkeen kaikki muut elämän kuopat ovat varmasti "lastenleikkiä".
Jos siitä selviää.



Moni ihminen on sanonut alkaneensa nähdä positiivisia asioita kaikessa arjessa vasta, kun elämä on ollut melkein katkolla. Vaikkapa sairauden tai onnettomuuden takia.
Vasta sen jälkeen he ovat nähneet elämän mahdollisuutena - eikä negatiivisten tunteiden sekaisena vyyhtinä.
Elämän realiteetteihin voi palauttaa myös terrori-isku... jossain kauempana.
Viimeksi Manchesterissa.

"Mistä minä loppujen lopuksi oikein nurisen ja valitan?", saatamme kysyä tuollaisten kokemusten jälkeen itseltämme. Toivottavasti kysymme, emmekä ohita traagisia tapahtumia vain olankohautuksella tokaisemalla: "Eihän se meitä koske!"

Mistä me yltäkylläisen maan perineet ja sotaa kokemattomat saamme sitten nostettua samanlaisen uskon ja taistelutahdon kuin edesmennyt, kokenut valtionpäämiehemme?

Olen samaa mieltä presidentti Mauno Koiviston kanssa, että vain vastoinkäymisiä kokemalla ja eteenpäin päästääksemme taistelemaan joutumalla osaamme nousta jaloillemme, kun sen tarve tulee.
Mutta valtaosan meistä ei ole juurikaan tarvinnut tinkiä tarpeista tai toiveista....
Liian helppo elämä on opettanut meidät vain haluamaan, vaatimaan - ja nurisemaan.
Vanhemmilta saatu ja loppumattomalta vaikuttava raha on vahvistanut kasvavan, nuoren sukupolven ja meidän aiempaa suuremmasta taloudellisesta hyvinvoinnista osansa saaneiden aikuisten valheellista tunnetta siitä, että raha on voima, joka vie meitä eteenpäin.
Terveyttäkin uskomme voivamme ostaa.
Mutta mistä löytyy taistelutahto, jos ei tiedä, miten peliin pistetään vielä kierros lisää? Haaveen toteuttamiseksi, työpaikan saamiseksi, koulumenestyksen eteen - tai vaikka jääkiekon MM-finaalin voittamiseksi.
Paljonko olemme valmiit tekemään oman terveyden ja hyvinvointimme eteen?
Luulemmeko oikeasti, että joku muu tekee senkin puolestamme - tai että se on ostettavissa?
Meillä on nimittäin henki panoksena - joka ainut päivä.
Enkä puhu vain omasta, vaan myös läheisten, taisteluparien ja osastomme hengistä. Vain yhdessä taistellen pysymme elossa - fyysisesti ja henkisesti.
Emmekä tee kaikkea tuota vain selvitäksemme elämän pituisesta taistelusta hieman tavallista pidempää kaavaa noudattaen ja terveenä pysyen, vaan siksi, että meillä - ja kaikilla niillä joiden kanssa saamme yhteisiä hetkiä jakaa - olisi parempi.
Näin selviämme myös tulevista, pienistä tai suuremmista, vastoinkäymisistä.
Vahvempina.
Koko joukkue.

Miten ihanalta maistuu ensimmäinen aurinkoinen kevätpäivä kylmän talven jälkeen. Miten autuas onkaan tunne, kun saavuttaa huipun rankan kiipeilyurakan päätteeksi?
Joka ainut hikipisara tuntuu vuodatuksen arvoiselta - vaikka se ei olisi tuntunut siltä kiipeämisen rankkoina hetkinä...
Itse asiassa kaikki tuntuu paremmalta, kun tiedämme, mitä koimme ja kuinka maaliin päästäksemme jouduimme ponnistelemaan.
Yhdessä.
Elämä tuntuu oikeasti elämisen arvoiselta
- ja itse asiassa jopa aika helpolta!

Liikunnan uudet tuulet

Olemme pitkään tienneet säännöllisen liikunnan terveyshyödyistä - eikä liikunnan merkitys ole mihinkään muuttunut.
Terveille aikuisille 2,5 tuntia hieman hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa viikossa (esim. 30 minuuttia viidesti viikossa) tai kuormittavampaa liikuntaa 75 minuuttia viikossa (esim. 25 minuuttia kolmesti viikossa) ja näiden lisäksi lihasten voimaa ja kestävyttä parantavaa liikuntaa pari kertaa viikossa kannattaa edelleen.
Tutkimusmenetelmien kehittyessä emme ole kuitenkaan enää pelkästään kyselytutkimuksissa kerättyjen tietojen varassa - eikä kaikkea liikuntatietoa pystytä kyselyillä keräämäänkään.

Erilaisin laittein, esimerkiksi kiihtyvyysanturein, mitattuna voimme kerätä tietoa myös kevyestä liikunnasta, lyhyistä pyrähdyksistä ja jopa asennonvaihdoista - ja niiden yhteyksistä terveyteen.
Tuoreet tutkimukset kertovatkin kannustavia asioita!
Enää ei puhuta vain pidempien liikuntasuorituksien merkityksestä, vaan kaiken ja kaikentasoisen arjen liikkeen tärkeydestä.

Työmatkansa pyöräillen tai kävellen kulkevilla sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvuuden ja niihin kuolemisen riski on tuoreen tutkimuksen perusteella pienempi kuin  esimerkiksi autolla työhön ajavilla. Työmatkapyöräilijöillä myös syöpään sairastumisen riski on vähäisempi.

Portaissa kulku on tunnetusti tehokasta ja vastaa rasittavuudeltaan jopa reipasta juoksulenkkiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan portaissa alaspäin kulullakin on positiivisia terveysvaikutuksia. Yli 60-vuotiailla, selvästi ylipainoisilla naisilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin nimittäin portaita alaspäin kävelevien leposykkeen, luun tiheyden, reisilihasvoiman, fyysisten suorituskykytestien, tasapainotestien, veren pitkäaikaissokeriarvon, sokerirasitustestin sekä kolesterolitasojen paranemista ainakin yhtä paljon kuin portaita ylös kulkevilla. 


Se, miten paljon saamme työhön ja vapaa-aikaan lyhytkestoistakin liikettä, on tärkeää.
Tiesitkö, että pääosan ajasta aktiivisesti pystyasennossa viettävien eliniän odotus on parempi kuin niiden, jotka viettävät suuren osan ajastaan istuma-asennossa?
Kannattaa siis jaloitella säännöllisesti, tulostaa kopiot kauempana olevaan tulostimeen (jos vain mahdollista), unohtaa hissin käyttö ja niin edelleen.
Arkeen voi lisätä liikettä, kun sen vain oivaltaa, ja tehdä itselleen hyvää - ja jokainen voi tehdä sen itselleen parhaiten sopivalla tavalla.
Ethän unohda, että jo yhtäjaksoisen istumisen katkominen saa aikaan positiivisia muutoksia elimistössä ja on terveyttä edistävää - myös niille, jotka liikkuvat säännöllisesti, mutta viettävät muuten aika paljon istuen.

Ethän ymmärrä viestiäni väärin.
Perinteinen "kuntoliikunta" on edelleen tärkeää, ja sitä kannattaa harrastaa - mutta liikunta ei ole pelkästään lenkkipolulla hikoilua.
Jokainen liikkeellä oltu minuutti - tai sen puute - lasketaan.
Mielelläni kerron vastaanotolla olevalle, aiemmin liikkumattomalle, ja ehkä ylipainoiselle sekä huonokuntoiselle, potilaalle, että juuri hän saa eniten terveyshyötyä jo vähäisestäkin liikunnasta - ja hän huomaa kehityksen ja hyödyn nopeimmin.
Metabolisen oireyhtymän riski puolittuu, kun sohvaperuna saa itsensä liikkeelle. Eikä siihen tarvita kuin runsas kaksi tuntia kevyttä liikuntaa viikossa. Noin 15 minuuttia päivässä! Alkuun jopa ilman hikoilua ja hengästymistä.

Pienikin nousu siis kannattaa...