Ajatuksia joulun alla...hyvinvoinnista

Puhumme paljon hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä.
Joskus jopa enemmän kuin mistään muusta.
Meitä opetataan syömään oikein, oikealla rytmillä ja oikeanlaista ruokaa.
Riittävästä yöunesta pitää pitää huolta, jotta jaksamme arjen aherruksen ja kestämme paremmin stressaavat elämäntilanteet. Jopa siinä määrin, että olemme alkaneet stressata itse unesta!
Liikkumaankin neuvotaan - lisäähän se energisyyttä ja sen avulla pysymme entistä terveempinä.

Kaiken tämän teemme, jotta kehomme toimisi niin kuin on tarkoitettu. Ilman sairauksia ja häiriöitä, elämän ikäviä häiriötekijöitä.

Kysyykö kukaan, miksi jaksamme tällaista loputonta ponnistelua?
No, voidaksemme paremmin, sanoo joku.
Niin, niinpä tietenkin... mutta ajattelin asiaa askelta pidemmälle.
Kysymykseni kuuluukin: miksi haluaisimme pysyä terveempänä ja elää pidempään?
Täytyyhän sillekin olla jokin syy...

Harva meistä haluaa elää mahdollisimman iäkkääksi, jos keho ei pysy vauhdissa mukana. Jos emme voi nauttia elinvuosistamme. Emme varmastikaan haluaisi sairastaa vakavasti koko pitkää loppuelämää ja maksaa lisävuosista kovaa kroonisen tuskan hintaa.
Pitkä elinkaari on tarkoituksenmukaista vasta silloin, kun voimme NAUTTIA siitä.

Kun katselen nykymaailman menoa ja kuuntelee ympärillämme kaikuvaa kriittissävyisten, itsekkäiden ja tuomitsevien argumenttien kakofoniaa, oikeastaan ihmettelen toiveitamme. Kannattaako loppujen lopuksi elääkän niin pitkään ja niin terveenä kuin mahdollista?

Itsestämme hyvää huolta pitäminen (="eläminen terveellisesti") ei olekaan kaikki!
Uskon, että olet hetken asiaa pohdittuasi samaa mieltä.
Se, millaisessa ympäristössä elät, millainen työpaikka ja -kollegasi ovat, millaiseen kotiin työpäivän jälkeen suuntaat ja millainen lähi- ja ystäväpiiri sinulla on, vaikuttavat hyvinvointiisi ainakin yhtä paljon kuin se, millaista fyysistä elämää kehollesi tarjoat.

Fysiologia on tärkeää, mutta vain yksi osa hyvinvointia ja terveyttä. Mitä hyötyä elämästä on, jos maailma ympärillämme ei ole elämisen arvoinen? Jos se ei arvosta samoja asioita kuin, mitä me itsellemme toivomme. Elämä epäinhimillisessä tai yksinkertaisesti vain negatiivisessa maailmassa ei maistu, vaikka elinvuosia olisi jaossa. Niitä myytäisiin silloin elämän alehyllyssä.

Mikä on maailma, joka ei olisi hyvä paikka elää...vaikka kuinka noudattaisi kaikkia terveyden ja hyvinvoinnin ohjeita?
Kaikki ponnistelumme olisi turhaa.
En tuollaista minulle!
Kompastuinpa taas kerran suoraviivaiseen ajatteluun...
Minä vastaan ympäröivä maailma.
Kuka maailmamme loppujen lopuksi rakentaa?
Me jokainen. Itse. Toisillemme ja itsellemme.

Olisiko aika tehdä omasta - ja yhteisestä - elämästämme elämisen arvoista?
Sellaista, jota haluaisimme oikeasti elää, jota olemme hyvillä elintavoillamme päivä toisensa jälkeen rakentaneet.
Vain me voimme viedä sen oikeaan suuntaan.
Alkamalla tekemään asioita, jotka parantavat muidenkin kuin omaa hyvää oloa.
Hyvinvointi on kuin rakkaus; se kasvaa jakamalla, Ei itsekkäästi piilossa pitämällä ja itselleen omahyväisesti säännöstelemällä.


Meillä on kaikilla sama toive: elää pitkään ja hyvinvoivina.
Rakennetaan siis paikka, jossa se onnistuu.
Jos samaa haluavia on paljon - ja olemme riittävän äänekkäitä - emme voi muuta kuin onnistua.
Lopetetaan iänikuinen vastaanhangoittelu ja sormella osoittelu.
Aletaan elää hyvää, tervettä ja pitkää elämää.
Hyvässä maailmassa.
Jonka ME rakennamme.
Yhdessä!