Haluan haastaa perinteisiä ajatuksiamme siitä, mikä hyvinvointiamme edistäisi.
Oikeasti.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vahvemmin tunnen, että kurkottelemme usein vääriin suuntiin...tai ainakin liian kauas.
Onko ihme, jos emme tunne voivamme hyvin, jos kulutamme aikaa selailemalla sisustuslehtien loputtomia kuvia isolla rahalla rakennetuista luksuskodeista, muotikatalogien otoksia kalliista merkkivaatteista, ruokablogien toinen toistaan eksoottisemmista aterioista ja niiden aineksista tai elintapajulkaisujen markkinointikuvia hoikista trendivartaloista.
Sieltä kun löytyy aina parempia kuin itsellämme.
Niin se vain on.
Jos emme näe ja osaa arvostaa sitä, mitä meillä on, emme voi muuta kuin haikailla saavuttamatonta ja harmitella epäonnistumistamme.
Jo naapurin paremman näköiset ulkokuoret ja menestyksen merkit voivat olla riittäviä murskaamaan oman hyvän olon siemenet. Siitäkin huolimatta, että tiedämme, että se miltä ulospäin näytämme, voi todellisuudessa olla ihan muuta...
Olemmeko eläneet jo liian pitkään yltäkylläisyydessä, minkä seurauksena mikään ei tunnu enää miltään - ellei se ole kaikkea aikaisempaa parempaa, mullistavampaa ja sykähdyttävämpää?
Voiko hyvinvointia edes rakentaa ulkoisen varaan?
Hoikka vyötärö, uudenkiiltävä luksusauto, viimeisimmän muodin mukaiset urheiluvarusteet ja gourmet-ruoka monen tähden ravintolassa sekä jetsetmäinen TV-sarjojen maalaama onnellisuuden malli. Sinänsä ehkä hetken mukava lohtu, mutta ovatko ne kuitenkaan avaimia parempaan elämään?
Luulen, että olemme kaikki samaa mieltä,
Eivät ole, vaikka helposti niiden tavoitteluun sorrumme.
Työkaluiksi otamme kahlehtivat superdieetit, orjuuttavat liikuntaohjelmat ja meditaation salat.
Jotta tuntisimme olomme jälleen paremmaksi.
Entä, jos emme lähtisikään miettimään asiaa omasta kapeasta näkökulmasta, vaan koettaisimme löytää tapoja ja tekijöitä, jotka saavat meidät voiman paremmin - yhdessä.
Mikä tekee perheestä onnellisen?
Miksi jokin työpaikka onnistuu saamaan työntekijänsä saavuttamaan uskomattomia tekoja ja voimaan silti erinomaisesti?
Miksi esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa on voitu niin pitkään niin hyvin?
Pitäisikö meidän alkaa rakentaa yhteistä hyvää. Jakamalla, kannustamalla, huolehtimalla ja opettelmalla tunnistamaan ja kylvämään todelliset hyvinvointimme siemenet.
Esitän paljon suuria asioita - itse asiassa suuria kysymyksiä.
Valitettavan vähän konkreettisia vastauksia.
Mutta sellaista elämä on.
Valmiita vastauksia ei ole - ja jos olisi, ne olisi annettu jo kauan aikaa sitten.
Siksi olemmekin alkaneet poukkoilla mainosmiesten luomien suuntaviivojen mukaan unohtaen ne perusasiat, joiden takia olemme eläinlajina menestyneet.
Ei vain kapeakatseisesti omaa hyvää tavoitellen, vaan yhdessä ihmiseläimen ainutlaatuista älykkyyttä hyödyntäan: ideoiden, mielipiteitä vaihtaen ja osaamistamme edelleen kasvattaen.
Toisiamme kuunnellen ja oppien.
Erilaisuudesta voimaa ammentaen, ja näin henkilökohtaista osaamista, voimavaroja sekä taitojamme maksimaalisesti yhteiseksi hyväksi hyödyntäen - mutta samalla kuin pikkukalaparvi, toisiamme turvaten.
Voisiko jossain tämän suuntaisessa olla todellisen hyvinvoinnin perusteet?
Mitä olemme valmiit sen eteen tekemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti