Aika puhuttelevaa, vai mitä?
Mutta eihän se voi olla totta! Eihän...?
Tuo on vain mainosmiesten keksimä iskulause, jotta pitäisimme lapsistamme parempaa huolta.
Vai onko sittenkään?
Mehän huolehdimme lapsista jo niin hyvin kuin vain voimme!
-Annamme rahaa,
-Kuljetamme harjoituksiin, harrastuksiin ja takaisin,
-Seisomme kentän laidalla ja kannustamme.
-Ravitsemme jälkeläisemme - ja syötävää on, mistä valita. Jos me emme sitä tee, niin hyvinvoiva yhteiskunta tarjoaa sitä yllin kyllin, ja enemmänkin.
-Hankimme uusimmat laitteet ja kulutustavarat.
Mitä vielä pitäisi tehdä?
Eikö tämä jo riitä?
Totta.
Pidämme huolta melkein kaikesta,
Ja lapsiemme elämä on lisäksi fyysisesti paljon helpompaa kuin ennen.
Mutta tästä kaikesta huolenpidosta huolimatta...
-Lapsilla ja nuorilla on yhä enemmän ja yhä varhaisemmin tuki ja liikuntaelimistön vaivoja.
Mietipä, kuinka usein kuulet lasten valittavan niska-, hartia- tai selkäkipuja?
-Lapsien ja nuorten kehonpaino on ollut pitkään nousussa.
Miten jaksaa ylipainoinen lapsi arjessaan jatkossa, ja aikuisena?
-Teini-ikäisillä on alkanut ilmetä tyypin 2 diabetesta ja metabolista oireyhtymää.
Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa terveydelle ja työkyvylle, ja kuinka se vaikuttaa elämänaikaisiin sairaudenhoito- ja lääkekuluihin?
-Olemme arvioineet maksan rasvoittuvan noin 30 vuodessa, mutta modernia, passiivista elämää pienestä pitäen elävillä nuorilla rasvamaksa saattaa syntyä puolet nopeammin.
-Nuori parhaassa iässään ei jaksa myöskään suoriutua armeijan kuntotesteistä kuten ennen.
Kestävyys- ja lihaskunto kun eivät kohene TV:tä katsomalla ja pelikonsolin tai tietokoneen ääressä istuskelemalla.
-Omassa tutkimuksessamme, ennen kouluikää ja varhaisessa nuoruusiässä passiivisilla lapsilla todettiin 17-vuotiaana paksummat ja jäykemmät valtimonseinämät kuin liikkuvammilla ikäisillään. Sydän- ja verisuonisairauksien alkavat merkit olivat siis näkyvissä jo tuossa iässä.
Totta. Huolehdimme lapsistamme hyvin.
Parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta voimmeko pitää heistä - ja itsestämme - jopa liian hyvää huolta?
Kehoa pitää toimintakykyisenä ja terveenä pitääkseen myös harjoittaa.
Jos elämässä selviää liian helpolla, onko tarvittaessa kykyä ja taitoa selvitä elämän fyysisistä - ja henkisistä - kuormista? Niihinkin matkan varrella törmää.
Vai sairastuuko ja taipuuko ylenpalttisen hyvinvoinnin ja huolenpidon saanut sukupolvi jo nuorempana kuin vanhempansa?
Tarkkaile ympäristöäsi ja kuuntele.
Luulen, että ymmärrät, miksi olen asiasta huolissani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti