Silloin puhutaan tavallisesti stressin tasosta ja työilmapiiristä eli siitä, miten hyvin työnantaja hoitaa velvollisuutensa - sanalla sanoen siitä kuinka hyvin työnantaja pitää huolta työntekijöistään.
Työnantajalla onkin liuta velvollisuuksia. Eikä kyse ole vain työstä maksettavasta palkasta, vaan kaikista niistä toimista, jotka pitävät huolta työntekijän jaksamisesta ja viihtymisestä. Työantajan kannalta tällöin puhutaan tuloksesta - onhan työn tekeminen loppujen lopuksi tuloksen tekemistä. Ei vain rentoa ja mukavaa kaveriporukassa hengailua, ajankulua työnantajan kustannuksella. Työhön kuuluvat aamuheräämiset tiettyyn aikaan, tiukat aikarajat ja stressaavat tilanteet sekä hyvässä yhteistyössä yhdessä muiden kanssa toimiminen.
Samalla lailla yhteistyötä on työntekijän työhyvinvoinnin ylläpito ja parantaminen. Työantaja voi tehdä kaikkensa ja pomo kannustaa sekä huomioida alaistensa pienimmätkin saavutukset - rahallisestikin - mutta se ei kovin pitkälle kanna, ellei työntekijällä ole itsellään kykyä ja halua pitää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.
Ethän ymmärrä väärin, tämän tarkoituksena ei ole vierittää työnantajan vastuuta henkilökunnan hyvinvoinnista työntekijöille. Ei. Mutta ketään meistä ei voi auttaa tai tukea, jos emme halua tai pysty itsekin pitämään huolta itsestämme. En edes minä lääkärinä voi parantaa potilasta, jos hän ei ole valmis noudattamaan hoito-ohjeita…
Mutta kyse ei ole vain siitä. Samalla lailla kuin työpaikan ilmapiiri tai stressi heijastuvat kodin ilmapiiriin, kotona ilmenevät ongelmat näkyvät ja kuuluvat työpaikalla. Inhimillisinä olentoina emme yksinkertaisesti voi erottaa näitä kahta toisistaan - eikä meidän tarvitsekaan.
Työhän heijastuvat myös vapaa-ajan niukat yöunet, heikko fyysinen kunto ja huonosti hoidettu terveys. Mietipä, miten jaksat yllättävät työpäivän käänteet ja kuormittavat tilanteet, jos jokin edellä mainituista perusasioista ei ole kohdallaan? Ja niitä ei työnantaja voi hallita – ei vaikka kuinka haluaisi. Ne ovat työntekijän omalla vastuulla.
On hyvä muistaa, että jaksamisesta ja terveydestä huolehtiminen eivät ole vähäsimmässäkään määrin itsekkyyttä, vaan järkevää huolenpitoa - itsestä. Se on varmistus siitä, että pystymme tekemään sitä, miksi olemme olemassa: nauttimaan siitä mitä teemme – niin työssä kuin vapaa-ajalla…
Työhyvinvointi on sen verran
tärkeä asia, että jatkan aiheesta seuraavissakin blogeissani. Mietin
mm. sitä, millaisin toimin työhyvinvointia voisi parantaa, miten se kannattaisi
tehdä ja minkälaisten vaihtoehtoja on tarjolla.
Siihen saakka, hyvää työintoa
ja jaksamista - vapaa-ajallakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti