Pari sanaa terveydenhuollosta - muualla

Viime aikoina SOTE-uudistus on puhututtanut meitä suomalaisia. Ja varsinkin se, mitä se tuo mukanaan. Ymmärrettävää, että aihe kiinnostaa, mutta joskus on ehkä hyvä miettiä, missä oikeasti mennään.
Heitänpä vettä kiukaalle ja maalaan tosi elämän kuvan siitä, millaista terveydenhuolto voi olla - niissäkin maissa, joissa sellainen on...
Tuttu venezuelalainen purki sydäntään vakavan sairastelun takia. Lääkärissäkäynti toisen jälkeen ja tutkimuksia tukimusten perään. Huoli oli tietysti siitä, mikä lopullinen diagnoosi olisi, mutta erityisesti siitä, kuinka paljon kaikki maksaa. Lääkärin vastaanotot, kuvaukset ja muut tutkimukset - kaikki, mitä sairastelu toi tullessaan. Pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet maksoivat puolet paikallisen palkasta ja tähystyksen hinta oli yli 300€. Tässä puhutaankin jo pidemmän ajan työpanoksesta. Ihmeellisintä on se, että tämän päivän valuuttakurssit huomioiden tutkimuksen ei olisi pitänyt maksaa juuri mitään...
Kysyin, että eikö heillä ole kunnallista terveydenhuoltoa, jotta koko omaisuutta ei tarvitse käyttää sairauden hoitoon. Onhan kyseessä sosialistinen valtio, ja jos oikein ymmärrän, heillä kaikkien kansalaisten edunvalvonnan pitäisi olla etusijalla.
-Onhan meillä valtion sairaaloita, joissa ei tarvitse maksaa, mutta kaikki on niin monimutkaista, minulle vastattiin.
En ollut uskoa korviani, kun kuulin seuraavan lauseen.

-Ensinnäkään mitään ei saa ilmaiseksi. Jotta saisit hoitoa, sinun pitää vastavuoroisesti sitoutua johonkin; osallistua vaikka vallanpitäjiä sopivasti tukeviin mielenosoituksiin tai äänestää "oikeata" presidenttiä. Terveydestä on tullut kauppatavaraa, jonka saadaksesi myyt sielusi.

Sosialismi on muuttunut villiksi kapitalismiksi, jossa oman edun tavoittelu on tärkeää. Diktatuuriksi, jossa ei ole häivääkään demokratiaa. Ja minä kun antipoliittisena ihmisenä kuvittelin, että demokratia olisi tuonkin opin perusta. Vai onko käärme tullut paratiisiin?

Kuva: freedigitalphotos.net/Witthaya Phonsawat

Tarkennan vielä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla poliittinen kannanotto. Halusin vain avata silmämme sille, mitä meillä on. Ei vain sille, mitä meillä ei ole.

Olen samaa mieltä, että asioita voidaan vielä parantaa, ja niin pitääkin. Pitää miettiä, miksi haluamme järjestelmäämme muuttaa. Mutta silloin muitakin kuin rahansäästön syitä on löydyttävä.

Meillä sentään demokratia toimii - niin ainakin haluan uskoa. Pidetään huolta siitä, että emme ajaudu tilanteeseen, jossa muut kuin yhteisen hyvän tavoitteet menevät muiden asioiden edelle. Ja, että meillä on yhteinen visio - ja tahtotila - määränpäästä, jonka haluamme kaikki saavuttaa.

Vain sillä tavalla onnistumme.

Meidän kaikkien parhaaksi.