Läsnäolosta - ja hyvinvoinnista

Paljon puhutaan mindfulnessistä.
Siitä kuulemisesta maksetaan jopa isoja summia.
Jotta oppisimme elämään hetkessä.
Kansankielisesti: olemaan läsnä.

Mietitäänpä hetki läsnäoloa - tai sen puutetta...

Metsästämme hyvinvointia, mutta miten?
Pitämällä huolta sopivasta määrästä kaloreita ja ravintoaineita.
Tarkkailemalla yöllisen nukkumisen määrää.
Ja tietysti laskemalla liikuntaminuutteja.

Suunnittelemme tekemisemme, tulevat tunnit ja päivät, jotta varmasti täytämme erilaiset suositukset ja vaatimukset. Valmistelemme kaiken tekemisemme hyödyn maksimoimiseksi. Taloudellisesti ja tehokkaasti. Nykyajan teemaan sopien.

Käsittelemme hyvinvointia - aivan kuin pankkilainaa, joka on poissa mielestä kunhan vain suoritamme kuukausittaiset velvoitteemme.
Voiko hyvinvointia suorittaa?
Voiko hyvinvointia jakaa eriin vai pitäisikö se elää? Miten?

Luulemmeko todellakin, että onnistumme hyväsä syömisessä puntarilla säädellen ja rajoituksia ladellen?
Onko liikunta vain nippu minuutteja ja sykerajoja?
Luommeko vahvan sosiaalisen verkoston ja hyvän henkisen pääoman vain taloudellisia etuja ja tehokkuutta metsästäen?
Mitä läsnäolo tarkoittaa hyvinvoinnin kannalta?

Voisimmeko oppia nauttimaan jokaisesta suupalasta? Maistaisimme kaikki maut ja vivahteet. Nauttisimme siitä, mitä syömme. Jopa yhteisistä ruokailuhetkistä. Rauhallisen syömisen on kerrottu parantavan ruoansulatusta - mutta tulemmeko koskaan ajatelleeksi, että se saattaisi täyttää kylläisyyden tunteenkin paremmin. Tulisimme toimeen vähemmällä - mutta saisimme enemmän... Aika hyvä yhtälö, vai mitä?

Aika monelle meistä kalenteriin pakotettu liikuntaohjelma aiheuttaa enemmän stressiä kuin rentoutumista - niin hyvää kuin liikunta meille tutkimuksen mukaan tekee. Tunnumme ajattelevan, että ei väliä, kunhan kuin täytämme liikuntatavoitteet ja edistämme terveyttä! Kuuntelemmeko edes, minkälaisesta liikunnasta oikeasti nauttisimme, mitä koemme liikkuessamme tai miten voisimme liikkua niin, että saisimme muutakin kuin riittävän askelmäärän rannekkeeseen? Niin, että tekisimme sen mielellämme.

Mietitkö koskaan sitä, miten voit työssä tai kotona - tai miten haluasit voida?
Mitä parempi olo sitten vaatisi?
Toistemme kuuntelua, silmiin katsomista ja ymmärrystä. Läsnäoloa siellä, missä ja siinä hetkessä, jossa  juuri nyt olemme - ja yhtäkkiä emme ole vain samassa paikassa, vaan teemme asioita yhdessä. Niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Mietipä hetkeä, jolloin sait työkaverisi tai ystäväsi kiistattoman huomion. Hetkeä, jolloin älypuhelimet ja pikaviestit unohtuivat ja olitte siinä. Vain te kaksi. Milloin sinä tarjosit ystävällesi olkapäätä ja olit itsekin onnellinen? Aika hienoja muistoja, vai mitä - mutta niistä taitaa olla jonkin verran aikaa.


Milloin viimeksi koit saman lasten tai puolisosi kanssa? Toivottavasti aivan hetki sitten...

Kysymys ei siis ole vain siitä, mitä teemme - vaan miten sen teemme, ja miksi...
Emmehän tavoittele hetken pikavoittojakaan, jotka häviävät yhtä nopeasti kuin tulevat.
Haluamme pysyviä, hyviä muutoksia. Elämän ohimeneviä hetkiäkin. Sellaisia, jotka muistamme vielä aikojen kuluttua - niitä, joista elämä on tehty.
Terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito edellyttää hyviä valintoja arjessa, melkein joka päivä.
Kuulostaa melko haasteelliselta, mutta valitsisimme oikeita asioita varmasti mieluummin, jos ne tuntuisivat - ja maistuisivat - mukavammilta.

Mindfulness on hieno sana - ja hieno taito.
Ehkä tarvittiinkin ulkomaankielinen termi muistuttamaan läsnäolon tärkeydestä, mutta toteutetaan se omalla kielellämme: opetellaan uudelleen elämään hetkessä.

Miksi koskaan unohdimmekaan kuinka tärkeää läsnäolo on?