Elämäntapojen uusavuttomat?

Onko Sinulla jo sovellus, joka ilmoittaa, milloin on hyvä liikkua syödä, juoda?
Ranneke, joka ilmoittaa, milloin olet saanut päivän liikkumissaldon täyteen.
Parhaimmilla, niin kutsutuilla biohakkereilla, on laite laitteen perään. Koneet ilmoittavat mielentilan ja unen laadun, monesta muusta asiasta puhumattakaan.
Tuo on niin tätä päivää!
Jos ei ole koneita tai laitteita apuna, niin ainakin joku pitää olla neuvomassa, mitä tehdä ja koska.
Moni saattaa jopa toivoa, että kunpa tuon kaiken voisi saada pillerinä. Elämä olisi niin paljon helpompaa...

Herää kysymys, miten ihmeessä esi-isämme pysyivät hengissä, kun kaikkea tuota ei ollut edes kuviteltu - saati sitten olemassa.
Missä on luonnollinen nälän tunne, joka kertoo, milloin on hyvä syödä?
Miksemme osaa enää itse sanoa, koska pitää hetki hengähtää tai koska on sopiva nukkumaanmenoaika?
Miksi liike arjessa ei ole enää luonnollinen osa tekemistämme?
Olemmeko kadottaneet luonnollisen tavan tunnistaa kehomme kertomat tärkeät viestit?

Itse asiassa monien ylipainoisten ongelma ei olekaan se, mitä syödään, vaan miten. Monilla ruokarytmi on kadonnut. Hiipivää näläntunnetta ei enää osata aistia. Aterioita laiminlyödään ja näläntunteeseen vastataan vasta, kun sen huutoa ei enää voi olla kuulematta. Ja silloin siihen harvoin vastataan kohtuudella. Luonto osaa jopa ilmoittaa, millaista ravintoa keho kaipaa - jos vain osaisimme kuunnella...
Liikunnasta on tullut suorituspisteitä jakavaa tekemistä. Kaikki arkinen aktiivisuus ja tekeminen, mikä toisi edes hiukan luonnollista liikettä elämään, tehdään paikallaan kun taas kuntoliikuntaa tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja ohjelmoidusti. Muuhun kiireiseen aikatauluun kellottaen.
Iltayö venyy television ääressä, vaikka keho on jo kauan sitten osoittanut uupumisen merkkejä. Kaapeli-TV kun tarjoaa aina jotain ajankuluksi. Eikä senkään niin väliä, onko ohjelma kovin korkeatasoista... ajankulua kuitenkin.

 

Kuva: Freedigitalphotos.net/adamr

Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka olemme ajautuneet aina vain kauemmas luonnollisesta tavasta elää. Koomista on, että selvitäksemme tästä elämästä uskomme tarvitsevamme aina vain monimutkaisemman dieetin, kalliimman lisäravinteen tai jonkinlaisen laitteen. Tai asiantuntijan.
Valitettavasti ne saattavat monimutkaisuudessaan, hankaluudessaan ja epäkäytännöllisyydessään joskus jopa tappaa alkaneen aidon innon elää paremmin.
Ainakin hyvin harvoin ne saavat aikaan pysyvää muutosta. Orjallinen suoritus, kun ei palkitse. Ja ulkopuolisen on melkein mahdoton tietää, mikä meille oikeasti sopii.
Pientä tukea kyllä tarvitsemme kaikki aika ajoin, ja siinä jopa laitteet voivat olla apuna, mutta ei unohdeta, että osaamme itse parhaiten kertoa, mitä kehomme tarvitsee. Ja milloin.
Luonnollisesti.