Avain onnellisuuteen?

Kovasti yritämme tavoitella hyvää oloa ja onnellisuutta.
Sen saavuttamiseen valjastetaan kaikenmoiset keinot ja ammattilaiset.
Elämäntapojakin muutetaan joskus vain siksi, että olomme olisi parempi. Tai siksi, että se näyttää ulospäin paremmalta, jos ei muuta.
Mutta unohdammeko joskus kuinka pienistä asioista onnemme on oikeasti kiinni?

Onko hyvinvointimme kiinni taloudellisesta menestyksestä? Raha on tärkeää perusturvallisuuden luojana ja sillä on merkitystä myös terveyden ja onnellisuuden perustana, erityisesti silloin, kun puhutaan huonovaraisista lähtökohdista. Terveyskin on polarisoitunut varallisuuden erojen kasvaessa, ja sitä voidaan taloudellisesti tukemalla parantaa. Mutta vain tiettyyn rajaan asti... Silti voimme epätoivoisesti tavoitella juuri sitä, vaikka hyvin tiedämme, että onni ja hyvä olo ei ole vain siitä kiinni.

Hyvä kunto ja terveellinen ravitsemus ovat hyvän terveyden ja hyvän olon perustana. Jaksat paremmin, kestät stressiä paremmin ja olo on muutenkin tasapainoisempi. Ja se näkyy ulospäin, kaikessa, mitä teemme (tai jätämme tekemättä). Mutta joskus hyvän olon tavoittelu voi elämäntavoissakin niin sanotusti "lyödä yli". Hyviin elintapoihin pyrkiessämme alamme potea huonoa omatuntoa kaikkein pienimmästäkin "epäterveellisestä" liikkeestä. Tasapainoisesta ihmisestä on tullut ortorektikko, joka pyrkii kaikessa elämisessään maksimoimaan hyödyn ja terveellisyyden. Suorituspaineet kasaantuvat siinä määrin, että unohdamme elää. Elämä kun on kuitenkin elämistä varten. Emme ole tulleet tänne vain suorittamaan - sitäkin elämään kuitenkin kuuluu ja mahtuu. Mutta liika on aina liikaa.

kuva: freedigitalphotos.net/artur84

Mistä sitten voisimme ammentaa hyvää oloa?
Mikä saisi meidät oikeasti hyvälle tuulelle ja voimaan paremmin?
Nämä tunteet tulevat usein kaikkein pienimmistä asioista: toisten huomioimisesta, kuuntelusta ja myötäelämisestä.
Läsnäolosta.
Pitäisikö meidän olla useammin kurkottelematta johonkin suureen tavoitteeseen ja tulevaan. Enkä tarkoita tällä, etteikö suunnittelu ja unelmien toteuttaminen - työssä ja vapaa-ajalla - olisi hyvä asia. Mutta voisimmeko joskus vähentää turhaa tulevan ja menneen murehtimista?
Voisimmeko joskus vain olla.
Siinä, missä olemme.
Ystävän, perheen ja läheistemme kanssa.
Emme olisi vain yksin onnellisia, vaan yhdessä. Onni kertautuisi, ja yhtäkkiä monella olisi parempi olla. Antamisesta ja saamisesta.
Osaammeko vielä elää isommalla sydämellä?