"Liikunta ei sovi minulle"
"Minulla on niin huonot geenit"
 | ||
| Perimää välittävä, emäsparien muodostama DNA-kierre (kuva: Freedigitalphotos.net/jscreationzs) |
Tällaisia kommentteja kuulen silloin tällöin. Mutta onko oikeasti niin?
Olemmeko geeniemme vankeja?
On totta, että geeneillä on vaikutusta meihin - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Voimakkaasti periytyviä ja haitallisia ominaisuuksia on kuitenkin vähän.
Rasva-aineenvaihdunnan harvinainen, periytyvä sairaus, familiaalinen hyperkolesterolemia, voi joillain nostaa kolesteroliarvot erittäin korkeiksi, ja se voi olla hankalasti hoidettava, mutta onneksi tuo on todellakin poikkeuksellista. Meille Suomeen on silti jotain haitallisempaa geeniperimää kasaantunut jonkin verran enemmän kuin moneen muuhun maahan...
Identtisillä kaksosilla on periaatteessa samanlaiset geenit. Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin heidän elämäntapojaan ja ulkomuotoaan. Liikunnallinen ja muuten terveempiä elämäntapoja harrastava kaksonen pysyi hoikempana ja terveempänä kuin liikkumattomampi puoliskonsa. Geenit eivät siis olleetkaan ainut määräävä voima, vaan jokin muukin vaikuttaa siihen, millaisia loppujen lopuksi olemme.
 |
| Valinta on sinun! (kuva: freedigitalphotos.net/Stuart Miles) |
Geenien toiminta ei ole kiinni vain niiden olemassaolosta. Epigeneettiset muutoksetkin nimittäin säätelevät geenien toimintaa. Olemassaolevia (hyviä tai huonoja) geenejä voidaan aktivoida tai inaktivoida, ja siinä elintavat ovat erittäin tärkeässä roolissa. Muun muassa geenien metyloitumisaste voi vaikuttaa niiden toimintaan.
Australialaistutkimuksessa ruoan jälkeisen istumisen vaikutuksia tutkittiin kolmessa eri ryhmässä. Yhtä istutettiin ruokailun jälkeen kaksi tuntia, toinen nousi ylös jaloittelemaan lyhyesti 20 min välein, mutta istui muun ajan. Kolmas ryhmä teki kevyen kävelylenkin 20 min välein ja istui väliajat. Jo istuvien ja lyhyesti ylösnousseiden reisilihasten näytepaloissa todettiin joidenkin geenien toimintaero: istumaan jääneillä osa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan geeneistä oli inaktivoituneena.
Opetamme lapsillemme ja lähesillemme monenlaisia tapoja toimia, halusimme tai emme... Uutta tietoa on se, että epigeneettiset muutokset - elämäntapojemme mukaisesti - voivat periytyä. Näin ei uskottu aiemmin tapahtuvan. Eläimillä tällaisten geenien toimintaa säätelevien muutosten on todettu periytyvän jopa usean sukupolven yli.
Miten Sinä toivoisit geeniesi toimivan - tai millaisen perimän haluat jättää jälkeläisillesi?
Mietipä, oletko sinä geeniesi vai ajatuksiesi vanki?
Oletko vain tottunut tekemään asioita jollain määrätyllä tavalla?
Voiko se olla jopa haitallisempaa kuin itse geenit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti